Hallitus neuvotteli viinasta viime viikolla. Kaikkia huolestuttaa tilanne: kun alkoholin kulutus kasvaa – siitä riippumatta missä muodossa se nautitaan – kasvavat myös alkoholihaitat samassa suhteessa. Näin on käynyt nytkin. Ongelmat näkyvät niin tilastoissa kuin katukuvassa. Hallituksella oli suuri halu tehdä asialle jotain, mutta vähän keinoja.
Jotain pientä saatiin sovittuakin: lähinnä anniskelun, myynnin ja nuoriin kohdistuvan alkoholimainonnan pientä hillitsemistä. Olen myyntiä ja anniskelua säätelevien järkevien rajoitusten kannalla, sillä kukaan ei ole vielä alkoholin puutteeseen Suomessa kuollut, mutta päinvastaisesta syystä sitäkin useampi. Nytkin olisi voitu ja pitänyt mennä vähän pidemmälle mainonnan rajoittamiseksi, mutta epäilen että jotkut olivat jo ehtineet kuunnella panimoteollisuuden pyyteettömiä vetoomuksia kun ei ainakaan vielä kantti siihen riittänyt.
Alkoholiverostakin puhuttiin. Jo pitkään on eduskunnassa ollut halua korottaa veroa ja nostaa ainakin väkevien hintaa. Kun veroa vapautuvan tuonnin paineiden pelossa viimeksi alennetteiin, olin jo silloin lievemmän alen kannalla. Uskon nytkin, että väkevien veroa voitaisiin maltillisesti korottaa ilman, että niiden tuonnin kasvu tekisi korotuksen kulutusta alentavan vaikutuksen tyhjäksi. Valtiovarainministeriössä ei kuitenkaan ollut, vielä, valmiutta tähän ryhtyä.
Yksi syy varovaisuuteen on EU. Viron luvattu alkoholiveron korotus antaa edelleen odottaa itseään ja uhkaavana pilvenä taivaalla leijuu EU:n tuomioistuin, jonka ratkaistavana olevassa tapauksessa vaatimuksena on alkoholin nettikaupan vapauttaminen kansallisista veroista.
On siis perusteita odottaa näitä ratkaisuja, ennen kuin Suomen viinaveroon kosketaan. Mutta jos tuomioistuin odotuksen jälkeen päättyisi uusien viinavapauksien kannalle, ei siihen tule tyytyä. EU-tuomioistuinkin on olemassa vain direktiivien tulkitsemista, ei niiden säätämistä varten, vaikka joistain sen päätöksistä voisi muuta luullakin. Siksi seuraava vaihe on poliittinen reagointi EU:ssa ja vaatimus sosiaali- ja terveyspoliittisten näkökohtien tunnustamista tärkeämmäksi kuin markkinavapauden periaate, jonka mukaan viina on vain kauppatavara muiden joukossa.
Jos ja kun ehdotusta EU:n perustuslaiksi vielä joudutaan rukkaamaan niin itse tarjoaisin sinne vielä sellaista lisäystä, että neuvosto ja parlamentti voisi jollakin nopeutetulla menettelyllä ottaa direktiivin korjattavaksi, jos tuomioistuin on tulkinnut sitä tavalla, joka ei vastaa EU-lainsäätäjän kantaa.