Erkki Tuomioja
Kolumni
Eurometri-lehti 1.12.2003
Euroopan unionin perustamissopimuksen muuttamista valmisteleva hallitusten välinen konferenssi (HVK) on kääntymässä loppusuoralle. Tämä HVK on jo kolmas kymmenen vuoden sisään, mikä osaltaan kuvastaa Euroopan muutostahdin kiivautta. Kun nyt sopimukselle on haluttu antaa perustuslain velvoittava nimi, on tarkoituksena pyrkiä sopimukseen, joka ainakin periaatteessa olisi voimassa jopa vuosikymmeniä.
Tämä viimeisin HVK poikkeaa aikaisemmista useammassakin mielessä. Sen lähtötilanne oli erilainen, sillä laajapohjainen EU:n tulevaisuuskonventti teki sille valmistelutyön. Konventti tosin meni alkuperäistä ajatusta pidemmälle esittäessään hallituksille hyväksyttäväksi valmiin perustuslakiluonnoksen. Konventin tekemä ehdotus oli merkittävältä osalta – yleisen arvion mukaan ehkä 90 prosenttisesti – hyväksyttävä sellaisenaan, mutta hienosäätöä se kaipasi, erityisesti konventin lopussa runnottujen ratkaisujen osalta.
Muutamat jäsenmaat – etunenässä Saksa ja Ranska – lähtivät alunperin siitä, että HVK:ssa olisi pitänyt hyväksyä konventin työ sellaisenaan. Unionin samanmielisten – lähinnä pienten – jäsenmaiden yhteistyöllä saimme alkusyksystä tunnustetuksi sen itsestäänselvän periaatteen, että jäsenmaat saavat nostaa käsittelyyn HVK:ssa tarpeelliseksi katsomiaan aiheita. Näin HVK:sta tuli sellainen oikea HVK kuin sen tuleekin olla.
Toinen tämänkertaista HVK:ta leimaava tekijä on ollut se, että sen työhön ovat osallistuneet tasaveroisesti myös ne 10 maata, jotka ovat liittymässä unioniin ensi vuonna. Pienen alku-ujouden jälkeen ne ovat rohkaistuneet ottamaan kantaa siihen, millaiseen suuntaan ne haluavat kehittää unionia, johon ne ovat juuri liittymässä. Yllättävän monissa kysymyksissä Suomen näkemykset ovat saaneet kaikupohjaa Baltian maista samoin kuin esimerkiksi Sloveniasta ja Unkarista, vaikka näkemyserojakin on ollut.
Kuluvan syksyn ajan EU:n 15 jäsenmaan ja 10 liittymässä olevan maan ulkoministerit ovat käsitelleet perustamissopimusluonnosta pari kertaa kuukaudessa. Ongelmallista on ollut puheenjohtajamaa Italian haluttomuus hyödyntää virkamiestason valmistelua täysimääräisesti. Näin monet teknisetkin kysymykset ovat päätyneet ulkoministerikeskusteluihin. Tämä on ollut heikkous kahdessa mielessä: hankalat tekniset kysymykset eivät ole saaneet niiden tarvitsemaa huomiota ja suurempien poliittisten kysymysten pohdintaan ei ole jäänyt riittävästi aikaa. Tämä valmistelun heikkous yhdistettynä Italian vahvaan kunnianhimoon, joka kieltämättä henkilöityy monien mielessä pääministeri Berlusconiin, saattaa HVK loppuun jo sen puheenjohtajuuskaudella eli vuoden 2003 loppuun mennessä, tekee yhtälöstä hyvin vaikean.
Jos kaikki sujuu unionin nykyisen puheenjohtajamaa Italian suunnitelmien mukaan unionin uudesta perustamissopimuksesta sovitaan 12.-13. joulukuuta Brysselissä järjestettävässä huippukokouksessa ja sopimus allekirjoitetaan keväällä Roomassa. Tätä kirjoitettaessa on mahdoton arvioida onnistuuko Italia tässä kunnianhimoisessa tavoitteessaan.
Tavoitteeseen pääsyn puolesta puhuu meitä eurooppalaisia päätöksentekijöitä painava vastuu kansalaisten edessä tulosten saavuttamisesta, jotta unionin toimintakyky säilyy. Tuloksiin ei kuitenkaan voida pyrkiä hinnalla millä hyvänsä, vaan jokaisen maan edustajien on voitava palata kotiin sellaisen tuloksen kanssa, joka on kansalaisten hyväksyttävissä, tapahtuu hyväksyminen sitten maan parlamentissa tai kansanäänestyksen kautta. Henkilökohtaisella tasolla jokainen ministeri olisi varmaan hyvin tyytyväinen, mikäli voisi lähteä jouluksi kotiin uusi perustamissopimus takataskussaan ja yksi raskas projekti loppuunvietynä.
Joulukuu ei kuitenkaan ole mikään pakottava takaraja. Toivonkin, ettei Brysselin huippukokouksesta edes pyritä tekemään Nizzan toisintoa. Jollemme saa Brysselissä joulukuun puolivälissä aikaan tasapainoista ja kaikkien hyväksyttävissä olevaa kompromissia, neuvotteluja voidaan jatkaa ensi vuoden puolella Irlannin johdolla. Vaikka ongelmien ratkaiseminen ei helpotu ajan kuluessa, on Irlanti sellainen pieni jäsenmaa, jolla ei ole voimakkaita omia intressejä ja jolla on näyttöjä kompromissien rakentajana.
Vasta joulukuun puolivälissä näemme ovatko kompromissin ainekset jo koossa vai tarvitaanko lisätyötä kevätkaudella 2004.
