Erkki Tuomioja
KENEN JOUKOISSA SEISOT?
Turun Sanomat, yleisönosasto, 24.5.2001
Suomen Attacin perustaminen viime viikovaihteessa on
kirvoittanut Ari Valjakan kommentoimaan asiaa kolumnissaan 20.
toukokuuta. Ikävä kyllä hänkin sortuu kirjoittamaan enemmän
siitä, kuka saa olla ja missä mitäkin mieltä kuin siitä, mistä
Attacissa on kysymys.
Siltäkin osin kun kolumni sivuaa asiaa, katsotaan sitä pahan
asennekaihin vääristämänä. Valjakka ei ymmärrä, miten
kansanedustajat voivat vastustaa tavoitteita, joihin ovat itse
vahvasti sitoutuneet, kuten esimerkiksi EU:n hyväksymää pääomien
vapaan liikkuvuuden periaatetta. Lause sisältää virheen sekä
Attacin että EU:n osalta. Vaikka Attaciin voi kuulua joku
näinkin ajatteleva, ei Attac järjestönä vastusta pääomien
liikkuvuutta sinänsä, vaan kannattaa keinoja – nimenomaisena
esimerkkitavoitteena niin sanottu Tobin-vero -, joilla
finanssimarkkinoilla epävakautta aiheuttavia spekulatiivisia
valuuttasiirtoja voitaisiin hillitä.
Tästä asiasta Suomen hallitus on samaa mieltä, ja
hallitusohjelmaan sisältyy maininta muun muassa
valuutansiirtoveron selvittämisestä yhtenä keinona tämän
päämäärän saavuttamiseksi.
Vielä omalaatuisempi on käsitys, ettei tällaista voisi
kannattaa, koska se on jotenkin EU:n vastaista. Ikään kuin
kaikki uudet ajatukset ja esitykset, joilla pyritään
vaikuttamaan Euroopan unionin toimintaan, olisivat jollain
lailla arveluttavia. Sitähän varten minäkin kannatin unioniin
liittymistä, että sitä kautta voitaisiin vaikuttaa
maailmantalouden hallintaan paremmin kuin Suomen oman ja
kapenevan liikkumatilan puitteissa.
Totta kai kansainväliseen talouteen vaikutetaan paremmin
hallituksessa kuin ”vesitykkien suihkeessa”, mutta mitä
tekemistä tällä on Attac-jäsenyyteni kanssa? Järjestö ei
ainakaan sen perustavassa kokouksessa vallineen hyvin laajan
yhteisymmärryksen pohjalta ole orientoitumassa
itsetarkoitukselliseen mielenosoittamiseen eikä hyväksy
minkäänlaista väkivaltaista toimintaa.
Huvittavinta on, että kansanedustajien oikeus osallistua
erilaiseen kansalaistoimintaan yhdistää äärilaidat. Attacin
kokoukseen osallistui sellaisiakin aktivisteja, joille ei
riittänyt vain kansanedustajien mukanaolon kyseenalaistaminen,
vaan heidän mielestään kaikki jollain tavoin puoluepoliittisessa
toiminnassa mukana olevat olisi pitänyt sulkea järjestön
ulkopuolelle.
Sellaista demokratiaa ei ole vielä missään toteutettu, jonka
yhtenä tunnusmerkkinä ei olisi puoluemuodostuksen vapaus ja
keskenään kilpailevien puolueiden osallistuminen vapaisiin
vaaleihin. Puolueilla ei kuitenkaan saa eikä voi olla
yhteiskunnallisen toiminnan monopolia. Pohjoismaisen
kansanvallan vahvuus on monipuolisessa ja vahvassa
kansalaisyhteiskunnassa, jonka puitteissa kansalaiset ja heidän
valitsemansa edustajat ovat jatkuvasti eri tavoin ja eri
tasoilla toistensa kanssa vuorovaikutuksessa.
Uskon, ettei Valjakkakaan näe ongelmia esimerkiksi siinä, että
valtuutetut ovat jäseninä kotiseutuyhdistyksissä tai
kansanedustajat toimivat erilaisissa
hyväntekeväisyysjärjestöissä tai kunnanvaltuutetut
kaupunginosayhdistyksissä. Yhtään sellaistakaan pääkirjoitusta
en ole Turun Sanomissa nähnyt, että yrittäjäkansanedustajien
tulisi erota yrittäjäjärjestöistä, viljelijäedustajien MTK:sta,
palkansaajataustaisten ammattijärjestöistä tai vammaisten
vammaisjärjestöistä. Niitä ei kirjoiteta siksi, ettei Turun
Sanomatkaan pidä tällaisia edustajia vain taustayhteisöjensä
tahdottomina ohjuksina, eikä näin ole attacilaistenkaan
edustajien kohdalla.
Niin, ja ovatko kirkkoon kuuluvat kansanedustajat myös
kaksinaamaisia pelureita, jos he istuntosalissa vastustavat
kehitysyhteistyömäärärahojen korotuksia?
Toivottavasti vähitellen pääsemme myös keskustelemaan niistä
asioista, joita Attac ajaa eikä vain siitä, kuka ja missä saa
olla jostain asiasta jotain mieltä.
