Erkki Tuomioja
SUOMI VAUHDITTAA NYT ARKTISTA YHTEISTYÖTÄ
Helsingin Sanomat, vieraskynä 1.11.2000
Kun karille ajaneesta tankkerista valuu öljyä mereen, se on katastrofi niin
Persianlahdella kuin Alaskassakin. Ero on siinä, että tuhon vaikutusten
korjaantuminen kestää arktisissa olosuhteissa pohjoisen ympäristön
haavoittuvuuden vuoksi jopa vuosikymmeniä kauemmin.
Maapallon arktisilla alueilla asuu joukko alkuperäiskansoja – Suomen
saamelaiset mukaan lukien -, jotka ovat vuosituhansien kuluessa
sopeutuneet luonnonmukaiseen elämään karuissa oloissa. Tieteellisteknisen kehityksen saavutukset ovat tulleet myös näiden kansojen
ulottuville, mutta samalla ne ovat synnyttäneet uusia ekologisia ja
sosiaalisia ongelmia perinteisten elämäntapojen ja elinkeinojen
väistyessä. Räikeimmillään tämä näkyy joidenkin kansanryhmien rajusti
lyhentyneessä odotuseliniässä. Se on eräiden Venäjällä asuvien
alkuperäiskansojen parissa vain 37 vuotta.
Nämä tosiasiat kertovat siitä, miksi on ollut tarpeen lukuisten jo olemassa
olevien yhteistyömuotojen lisäksi perustaa myös Arktinen neuvosto.
Suomen tekemä Rovaniemen aloite käynnisti tuloksellisen arktisen
ympäristönsuojeluyhteistyön vuonna 1991. Sen toisen vaiheen pani
alkuun Kanada, ja pitkien neuvottelujen jälkeen perustettiin Arktinen
neuvosto vuonna 1996. Arktiset valtiot – Pohjoismaat, Kanada, Venäjä ja
Yhdysvallat – antoivat uudelle yhteistyöfoorumille tehtäväksi edistää
arktisen alueen ympäristönsuojelua ja kestävää kehitystä. Yhdysvallat
luovutti neuvoston puheenjohtajuuden Suomelle viime viikolla
ministerikokouksessa Alaskan Barrow’ssa.
Alkuperäiskansojen edustajat kutsuttiin alusta alkaen samaan
neuvottelupöytään hallitusten edustajien kanssa. Järjestely on
kansainvälisissä elimissä ainutlaatuinen. Neuvoston työhön osallistuu
esimerkiksi Venäjän arktisia alkuperäiskansoja edustava RAIPON-järjestö rinnan Venäjän hallituksen edustajien kanssa. Neuvostossa ovat
mukana myös saamelaisten, Grönlannin ja Pohjois-Amerikan inuiittien,
aleuuttien sekä Alaskan ja Kanadan intiaanien edustajat.
Arktinen neuvosto on tuonut alueen yhteiset huolenaiheet arktisten
valtioiden pääkaupunkeihin, jotka poikkeuksetta sijaitsevat kohdealueen
ulkopuolella. Arktinen alue on tullut näkyväksi, mikä on jo merkittävä
saavutus.
Tällainen yhteistyö voi tuottaa hyviä tuloksia vain alueiden vahvalla
panoksella. Suomi pyrkii puheenjohtajakaudellaan vahvistamaan
pääkaupunkien ja alueiden välistä vuorovaikutusta. Samalla on
vahvistettava myös alkuperäiskansojen roolia; joillakin alueilla
viranomaiset eivät juurikaan ota huomioon alkuperäiskansojen
näkökohtia päätettäessä esimerkiksi luonnonvarojen hyödyntämisestä.
Alkuperäiskansojen kulttuurisidonnaiset elinkeinot joutuvat helposti
ahtaalle hallitusten ja alueviranomaisten kehitysstrategioissa.
Arktinen alue on toistaiseksi ollut melko näkymätön globaaleissa
yhteistyöprosesseissa. Arktinen näkökulma on kuitenkin välttämätön
globaalissa ilmastopolitiikassa ja lukuisissa erikoistuneissa
ympäristönsuojelusopimuksissa. Hankalia arktiselle väestölle ja
luonnolle ovat esimerkiksi hitaasti hajoavat orgaaniset yhdisteet ja
raskasmetallit. Ne tulevat kaukokulkeutumina tuulien ja merivirtojen
myötä ja kertyvät ravintoketjuihin. Arktisesta alueesta on muodostunut
koko maailman kaatopaikka. Tämän kehityksen torjumiseksi
viimeistellään YK:n ympäristöohjelman puitteissa niin sanottua POP-sopimusta.
Taistelussa ympäristömyrkkyjä vastaan pyritään seuraavaksi tukemaan
Venäjää PCB-myrkkyjen talteenotossa ja hävittämisessä Barrow`ssa
esitetyn raportin pohjalta. Suomi osallistuu hankkeen rahoittamiseen.
Pontta työhön antaa se, että arktinen ympäristöyhteistyö on ollut
menestyksellistä. Asiantuntijatyöryhmät ovat tuottaneet arktisen
ympäristön tilasta tieteellisiä raportteja, jotka ovat hallitusten, YK:n,
ympäristösuojeluun erikoistuneiden kansainvälisten elinten, yliopistojen
ja koulujen käytössä.
Arktisessa neuvostossa myös yhteistyö Venäjän ja sen alueiden kanssa
on toiminut hyvin. Meneillään olevat hallintouudistukset eivät ole,
ainakaan toistaiseksi, heikentäneet maan panosta arktisessa
ympäristöyhteistyössä.
Kestävää kehitystä edistävä yhteistyö talous- ja sosiaalisektorilla on
käynnistynyt ympäristöyhteistyötä nihkeämmin. Suomen
puheenjohtajuusohjelmassa pyritään edistämään talousyhteistyötä alkaen
liikennesektorista.
Uusi hanke on Suomen ehdottama, erityisesti tundran ja taigan
metsärajavyöhykkeeseen kohdistuva metsähanke. Kestävän porotalouden
osalta Suomi pyrkii yhdistämään erinäisiä hajanaisia aloitteita
määrätietoisemmaksi toiminnaksi. Kestävää matkailua kehitetään
yhteistyössä muun muassa Alaskan kanssa.
Hankkeilla pyritään täydentämään arktisen väestön perinteisiä,
luonnonvarojen hyödyntämiseen pohjautuvia elinkeinoja. Tehostunut
teknologia ja uusiutuvien luonnonvarojen kestämätön käyttö on
johtamassa siihen, etteivät perinteiset elinkeinot enää pysty antamaan
toimeentuloa niiden varassa eläville yhdyskunnille.
Näköalattomuus on tuonut monenlaisia sosiaalisia ongelmia ankarien
luonnonolojen kanssa taisteleviin yhdyskuntiin. Pohjoismaiden arktiset
alueet muodostavat silti monessa suhteessa poikkeuksellisen myönteisen
esikuvan muille. Esimerkiksi Venäjän monet pohjoiset alkuperäiskansat –
ja niiden joukossa useat suomensukuiset kansat – tarvitsevat tukea
Arktiselta neuvostolta ja sen jäsenmailta sekä yhteistyötä muiden maiden
alkuperäiskansojen, kuten saamelaisten kanssa. Terveyttä edistävät
hankkeet koetaan erityisen tärkeiksi.
Nuorison tulevaisuuteen kohdistuu Arktinen yliopisto -hanke, jolla
luodaan korkeampaa koulutusta tarjoavien arktisten korkekoulujen ja
ylipistojen välinen yhteistyöverkosto uutta informaatioteknologiaa
hyväksikäyttäen. Lapin yliopiston johtamaa hanketta tukee Suomen
ohella erityisesti Kanada.
Arktinen neuvosto toimii ilman omaa budjettia ja hallintokoneistoa, joten
vastuu lankeaa kulloisenkin yhteistyöalan johto- tai puheenjohtajamaalle.
Hankkeiden ja toimintojen rahoituksessa mitataan jatkuvasti jäsenmaiden
ja toimintaa tukevien yhteistyötahojen sitoutuneisuutta yhteistyöhön.
