Erkki Tuomioja
Riippumaton virkamies ihanne
– vastine Helsingin Sanomissa 9.4.1999
Harri Lepistö arvostelee (HS 3.4.1999) mielipiteitäni virkamiesten osallistumisesta poliittiseen keskusteluun. Kun tämä perustuu toisen käden tietoon lausumistani on syytä myös Helsingin Sanomissa suoraan kertoa mitä asiasta ajattelen.
Olen tietenkin sitä mieltä, että virkamiehille kuuluu samanlainen sananvapaus kuin kaikille muillekin kansalaisille. Keskustelun synnyttäneen, Demarissa julkaistun haastatteluni otsikko ”Suu kiinni virkamiehet” ei ollut minun sanomani – eikä edes toimittajan, vaan seuraavan toimitusportaan tekemä – eikä tällainen vaatimus kuulu ajatuksiini eikä tyyliini.
Eri asia on, että jos virkamiehet haluavat osallistua poliittiseen keskusteluun ja neuvoa poliitikkoja, heidän pitää tiedostaa, että he asettuvat silloin samalla tavalla ja samoin kriteerein arvostelulle alttiiksi kuin poliitikot ja vaarantavat oman asemansa ja arvostuksensa kaikkia päättäjiä lojaalisti palvelevina asiantuntijoina. Erilaiset mielipiteet esimerkiksi tulonjaosta, valtion omaisuuden myynnistä tai palvelujen yksityistämisestä ovat täsmälleen yhtä poliittisia riippumatta siitä esittääkö niitä virkamies vai kansanedustaja.
Minun ihanteeni on ulkopuolisista tahoista riippumaton, pätevä ja asiantunteva virkamieskunta, joka lojaalisti toimii kulloistenkin poliittisten päätöksentekijöiden apuna ja toteuttaa niitä päätöksiä, joita demokraattinen päätöksenteko tuottaa. Päätösten valmisteluun heillä on mahdollisuus ja velvollisuus osallistua esittämällä omat ratkaisuvaihtoehtonsa toimivaltaansa kuuluvista asioista. Tällainen valmistelutyö ei ole salaista, mutta omia ohjelmiaan virkamiesten ei kuulu ajaa ohi päättäjien.
Itse koin 80-luvulla apulaiskaupunginjohtajana, että Helsingin kaupungin erinomaisen pätevä virkamieskunta varsin hyvin ja selvästi muiden tuntemieni kuntien virkamiehiä paremmin toteutti tällaista ihannetta.
Sitä ei mielestäni toteuta se, jos korkeat valtiosihteerit ja kansliapäälliköt vaalien alla esittävät täysin poliittisia ja ideologisia ohjelmia siitä, mitä eduskunnan ja hallituksen vaalien jälkeen tulee tehdä ja jos he julkisuutta tavoitellen esittävät hallitusneuvottelijoille omat vaatimuksensa hallitusohjelmassa hyväksyttäviksi.
Näkemykseni virkamiehistä vastaa varsin pitkälle Englannin käytäntöä, jossa virkamiesten ja poliitikkojen rooli on hyvin selkeästi toisistaan erotettu. Jos taitavat virkamiehet tällaisessakin järjestelmässä osaavat pyörittää poliitikkoja ”Kyllä herra ministeri -tv-sarjasta tutulla tavalla, niin sitä ei voi laskea heidän viakseen vaan poliitikkojen heikkoudeksi.
Lepistö on kuitenkin oikeassa kiinnittäessään huomiota myös median rooliin. Tiedän hyvin, että media on saattanut käyttää virkamiesten lausumia omia poliittisia tarkoituksiaan varten toisin kuin asianomaiset itse olisivat usein halunneet tai tarkoittaneet.
Politisointi ei tietenkään voi tarkoittaa sitä, että ketään pakotettaisiin kertomaan asioista tietyllä tavalla. Sillä tarkoitan sitä, että sen joka nimenomaan pyrkii käyttämään poliittista valtaa on myös kannettava siitä demokratiaan kuuluva poliittinen vastuu.
Erkki Tuomioja
kansanedustaja (sd)
Helsinki
