Erkki Tuomioja
HYVÄT UUTISET TUOVAT MYÖS UUSIA HAASTEITA
Kolumi Demariin 24.10. 1997
Hyvä uutinen on, että hallituksen talouspolitiikan vakautta tavoitteleva
peruslinja joka on jo johtanut Euroopan parhaimpiin talouskasvulukuihin,
valtiontalouden tasapainottamiseen, inflaation nujertamiseen ja korkojen
alenemiseen on vihdoin alkanut näkyä myös työllisyyden parantumisessa tavalla,
joka tekee työttömyyden puoliintumisesta uskottavan ja näköpiirissä olevan tavoitteen.
Näitä hyviä uutisia ei meidän tule väheksyä sen vuoksi, että niillä on myös
huonot puolensa, joista nousee uusia haasteita.
Suhdannetyöttömyyden poistuminen kasvun myötä korostaa jäljellejäävän
työttömyyden rakenteellista luonnetta ja työmarkkinoiden uutta jakaantumista.
Nuoria kysytään nyt työelämään, mutta vastaavasti ikääntyneiden työttömien
mahdollisuudet päästä markkinaehtoiseen työhön heikentyvät jatkuvasti.
Nyt nopeasti vähenevä työttömyys ei myöskään valitettavasti samassa suhteessa
vähennä työttömyyteen liittyvää ihmisten tulevaisuudenodotuksia varjostavaa
epävarmuutta ja turvattomuutta.
Työelämän muutokset ovat tuoneet mukanaan paljon suuremmassa määrin todellisia
joustoja kuin mitä lainsäädännön perusteella näyttää. Ne ovat auttaneet työllisyyden
parantumista, mutta yhä suurempi osa työssäolijoista kokee tulevaisuutensa edelleen
samallatavoin epävarmaksi ja turvattomaksi kuin työttömätkin.
* * *
Julkisen talouden tervehdyttäminen on toteutettu ilman että hyvinvointiyhteiskunnan
palvelurakenteisiin on periaatteessa puututtu. Tulonsiirtoja on jonkinverran
leikattu mutta ei enempää kuin millä tasolla ne olivat vielä 10 v. sitten.
Toisaalta kuntien talouden kiristyminen ja kunnissa tehdyt poliittiset valinnat
ovat ohentaneet sosiaali- ja terveyspalveluja paikoin vaarallisen ohuiksi ja heikentäneet
niiden kilpailukykyä samanaikaisesti laajentuneiden yksityisten palvelujen kanssa.
Järvenpään ja Vantaan tilanteet ovat vakavia hälytysmerkkejä.
Tuloerot eivät laman alussa oleellisesti kasvaneet, mutta kasvun voimistuminen on
pannut liikkeelle niitä kasvattavia voimia. Sama koskee myös alueellista eroja.
Vaikka näin tapahtuu aina talouskasvun voimistuessa nousukautena on olemassa tekijöitä
joiden vuoksi ne eivät välttämättä jää vain ohimeneviksi myöhemmin tasaantuviksi
ilmiöiksi. Palkkaerot ovat joka tapauksessa kasvamassa, joten veroratkaisujen
merkitys tuloeroille korostuu.
Yhteiskunnallinen ilmapiiri on oikeistolaistunut ja kovettunut. Ympäristönsuojelu
on vastatuulessa (myös YMn taitamattoman NATURA-valmistelun vuoksi) ja vain
vihreiden mukanaolo hallituksessa on vaientanut tähän kohdistuvan kritiikin.
Hornet- ja helikopterihankinnat, asevienti, miinauskoisuus ja armeijan
levittäytyminen siviiliyhteiskuntaan, joita hallituksen nähdään edistävän,
ovat vahvistaneet kuvaa voimapolitiikan suosiosta.
* * *
Kaikesta tästä seuraa, että sosialidemokratia tekee virheen jos se katsoo vain
hyviin uutisiin ja sivuuttaa samanaikaiset kansalaisten huolet yhteiskunnallisen
kehityksen kielteisistä piirteistä.
Meidän ei suinkaan tarvitse vähätellä hallituksen saavutuksia eikä pukeutua
säkkiin ja tuhkaan, vaikka otammekin jakaantumis- ja syrjääntymisuhat todesta.
On tärkeätä että huolenpito tuloerojen kehityksestä, kansalaisten syrjäytymisestä
ja hyvinvointipalvelujen kestävyydestä sävyttää nyt kaikkia sosialidemokraatisia
esiintymisiä ja toimia. Jos siitä seuraa yhteenottoja kokoomuksen kanssa niin nihinkin
on varauduttava.
SDPn kannatus on gallupeissa pysynyt kohtuullisella tasolla, kiitos myös
keskusta-opposition epäuskottavuuden. Gallupit eivät kuitenkaan vaaleja ratkaise
eivätkä puolueiden väliset siirtymät, vaan se kuinka aktiivisesti eri puolueiden
kannattajat todella äänestävät. Tämä on SDPn suurin vaaleihin liittyvä haaste.
