Se vaikea poliittinen moraali
Ns. poliittisissa piireissä on koettu lievää säikähtyneisyyttä sen vuoksi että liikemaailmassa
yleisen pikkulahjustelun ulottuminen poliitikkoihin on joutunut porvarillisen valtalehdistön
käsittelyyn. Säikähtyneisyys on kuitenkin jäänyt lieväksi siksi, että kiinnostus on suuntautunut
varsin tarkoitushakuisesti lähin-nä eräiden sosialidemokraattien harkitsemattomiin ulkomaanmatkoihin
ja televisiokauppoihin.
Uutisoinnin valikoivuus ja sävytys kertoo sen, ettei operaation tarkoituksena suinkaan ole
ollut yleensä poliittisen moraalin kohentaminen vaan paremminkin journalistisen moraalin heikentäminen.
Olisi mieluisaa, jos meilläkin voitaisiin viitata lehdistön parhaisiin traditioihin kuuluvaan
lahjomattomaan ja riippumattomaan journalistiikkaan, jonka edessä sopimattomasti tai suorastaan
rikollisesti menetelleet poliittiset päätöksentekijät vapisevat. Mutta kuka voi rehellisesti
väittää, että meillä olisi tällaiset mitat täyttäviä lehtiä tai edes lehtimiehiä, joitain
yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta.
Ongelma on ehkä yleissuomalainen: siinä on Kyösti Skyttä oikeassa, että kannattaisi
edes katsella ympärilleen ennen kuin rientää torjumaan väitteen, että Suomessa kyyristellään.
Varmaa ainakin on, että rahanvaltaa kyyristellään — siihen pakottaa monen toimittajan jo itsesuojeluvaisto.
On tyypillistä, että samalla kun joidenkin kansaedustajien alennustelevisioista tehdään
iltalehden kokosivuja, löytyy porvarisjulkaisuja, jotka osoittavat hämmästyttävää ymmärrystä
todella suuren luokan veropetoksiin syyllistyneitä liikemiehiä kohtaan. Verorikoksia jopa
puolustetaan sillä, että verotus olisi käynyt kohtuuttomaksi. Näin venyy porvarillinen
moraali silloin, kun on kyse sellaisesta yhteiskuntaa vastaan suunnatusta rikollisuudesta, johon
omistavan luokan edustajat voivat syyllistyä.
Silti ei voida väittää, että verohallituksen pääjohtaja olisi lehtien hampaissa vain
siksi, että hänen johtamansa viranomainen on ottanut tehtävänsä todesta ja käynyt kiinni
elinkeinoelämässä rehottavaan verohuijaukseen. Myös hänen oma harkitsemattomuutensa on tilanteeseen johtanut.
Moraalista puhuminen on vain askelen päässä jeesustelusta. Syytöksen tästä saa herkästi
niskaansa vaikka tätä askelta ei ottaisikaan. Tästäkin huolimatta on rohjettava todeta, ettei
työväenliikkeen edustajien hairahduksia voi sillä puolustaa, että oikeistossa ja
elinkeinoelämässä rehottaa se varsinainen sikailu.
Pääoman valtaa vastaan taistelevalla työväenliikkeellä on oikeus odottaa edustajiltaan
pidättyvyyttä yksityisen elinkeinoelämän tarjoamiin etuisuuksiin nähden silloinkin,
kun ne pysyvät porvarillisia moraalikäsityksiä heijastavan lain kirjaimen rajoissa.
Moraali ei tarkoita vain siveellisyyskäsityksiä siitä, mikä milloinkin on oikein tai väärin. Moraali tarkoitaa
myös joukon rohkeutta, taistelumieltä ja vastustuskykyä. Jos johtajat heikentävät tätä omalla harkitsemattomalla
ja kevytmielisellä etuisuuksien tavoittelulla ja hyväksikäytöllä, on työväenliikkeessä kyse
paljon vakavammasta rikoksesta kuin siitä, että jätetään joku lahjaesine merkitsemättä verotukseen.
Ydin 7/77
