Ministeri murhataan

Porvarillista kansallista edistyspuoluetta ja sen vasemmistosiipeä edustaneen Heikki Ritavuoren helmikuussa 1922 hänen kotiovellaan Helsingin Nervanderinkadulla toimeenpantu murha on jäänyt toistaiseksi ainoaksi itsenäisen Suomen ministerimurhaksi. Murhaaja Ernst Tandefelt saatiin lähes verekseltään kiinni ja tekijän kömpelö yritys vierittää epäily vasemmiston teoksi ajamalla pakovälineeksi tilatulla taksilla työläiskaupunginosiin jäi suutariksi. Poliittinen väkivalta oli Suomessa kulminoitunut neljä vuotta aikaisemmin käytyyn veriseen sisällissotaan ja sen jälkiselvittelyihin. Ritavuoren surmaaminen äärioikeistolaisen aktivistin toimesta liittyi myös näihin jälkiselvittelyihin.

Ritavuoren ensimmäinen kansanedustajakausi nuorsuomalaiseen puolueen edustajana ajoittui vuosiin 1913-1916 jolloin eduskuntaa ei pahemmin kokoontumisilla vaivattu. Hän ei ollut 1916 ja 1917 valittujen joukossa, mutta palasi 1919 vaaleissa tasavaltalaisen edistyspuolueen edustajana eduskuntaan ja sisäministeriksi J.H. Vennolan molempiin hallituksiin.

Nuorsuomalaisten vasemmiston ”varpusiin” lukeutunut Ritavuori edusti puoluetoverinsa K.J. Ståhlbergin tavoin sisällissodan jälkeistä pyrkimystä sovintopolitiikkaan sosialidemokraattien kanssa ja sen mukaisesti hän ajoi myös punavankien armahdusta. Asianajajana hän toimi usein vasemmistolaisten, kuten Sulo Wuolijoen, puolustusasianajajana. Kaikki tämä teki hänestä äärioikeistolaisen vihapuheen ja maalittamisen kohteen, mistä Lehtinen tarjoaa runsaasti esimerkkejä, joista rajuimmat löytyvät suomalaisten aktivistijulkaisujen ohella Hufvudstadsbladetista. Sitä että Tandefelt olisi toiminut oikeistolaisen salaliiton toimeksiannosta ei koskaan voitu osoittaa, mutta eipä viranomaisilla ollut myöskään kovin suurta intoa sellaisen mahdollisuuden selvittämiseen.

Lasse Lehtisen Ritavuori elämäkertaa lukiessa tulee välillä kysyneeksi, kumpi on kirjan päähenkilö, Ritavuori vai Väinö Tanner. Sinänsä Lehtisen jo monissa aiemmissa kirjoissa päähenkilönä ollut Tanner toki kuuluu keskeisenä henkilönä myös Ritavuoren elämästä kertovaan kirjaan. Juuri nämä kaksi valkoisia ja punaisia erottavan juovan eri puolilta suomalaisten sovintoa rakentaneet toimijat olivat tasavallan ensimmäisinä vuosina keskeisesti vaikuttamassa siihen, että Suomi säilyi itsenäisenä ja yhtenäisenä kansanvaltaisesti johdettuna maana.

Ritavuoren ja laajemmin koko Rydmanin suvun vaiheet tulevat kirjassa kattavasti esiteltyä ja käsiteltyä, mutta viisisataasivuisen opuksen kirjoittaja on samalla halunnut laajasti kirjoittaa koko Suomen historiaa 1800-luvun loppuvuosilta 20-luvulle asti. Pyrkimystä ei voi moittia, mutta paljon myös suoria sitaatteja käyttävä kirja olisi ansainnut myös nyt kokonaan puuttuvan lähteistä kertovan viiteapparaatin.

Lokakuu 2021