Arvoisat kuulijat

Toistuvat erilaiset kansainväliset vertailut, oli sitten kyse kilpailukyvystä, korruption vähäisyydestä, hallinnon tehokkuudesta, ympäristönhoidon tasosta, uuden teknologian käytöstä tai osaamissaavutuksista, kertovat Suomen sijoittuvan näissä asioissa aivan kärkeen. Vaikka tällaiset vertailut usein ovatkin vähän kauneuskilpailujen luonteisia ja hyvin epätieteellisiä, niin jotain olennaista kuitenkin kertoo se, ettei vain Suomi vaan kaikki viisi pohjoismaata ovat yleensä näiden arvioiden kärkikymmenikössä.

Kun joudun eri puolilla vastaamaan kysymykseen, mikä on Suomen menestyksen ja kilpailukyvyn salaisuus, niin vastaukseni on täällä jo tuttu neljän asian luettelo: osaaminen, yrittäminen, yhteistyö ja pohjoismainen hyvinvointivaltio. Mikään näistä ei ole salaisuus, ei ainakan niille, jotka haluavat ja osaavat nähdä ne.

Osaamisen merkitys ymmärretään varmasti hyvin Suomessa, joka tunnetaan tietoyhteiskunnan edelläkävijämaana ja uuteen informaatioteknologiaan liittyvistä saavutuksistaan. Osaamisen merkitys ei kuitenkaan liity vain korkeampaan osaamiseen ja huipputeknologiaan. Näitäkään saavutuksia ei olisi ilman hyvin toimivaa perusopetusjärjestelmää, jossa painotetaan huolenpitoa kaikkien osaamisesta ja kaikkien erilaisten lahjakkuuksien käyttöön saamista ja sellaista koulutusjärjestelmää, joka on esikoulusta yliopistoihin kaikille avoin ja maksuton.

Tästä järjestelmästä on pidettävä huolta kaikilta osin. Esitys lukukausimaksuista EU-maiden ulkopuolelta tuleville opiskeilijoille vaarantaa maksuttomuuden eikä ole perusteltu. Perusteltua ei ole sekään että nostaisimme ylimääräisiä esteitä ulkomaisten opiskelijoiden Suomeen saamiselle. Meillä ei muutoinkaan ole ilmasto- ja kielisyistä liikaa houkuttimia saadaksemme Suomeen niitä ihmisiä eri puolilta Eurooppaa ja maailmaa, joita oman kulttuurimme ja taloutemme elinvoiman ja hyvinvointivaltiomme toimivuuden säilyttäminen edellyttävät.

Yrittämisen edellytykset ovat Suomessa kunnossa, mutta meillä on edelleen liian vähän halukkuutta ryhtyä yrittäjäksi. Työllisyystavoitteemme saavuttamiseksi tarvittavat uudet työpaikat Suomessa tulevat syntymään pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joita tänään emme vielä tunne siksi ettei niitä ole vielä perustettu. Yrittämisen tukemisessa on syytä kiinnittää erityistä huomiota myös erityisryhmien, kuten vammaisten mahdollisuuksiin toimia yrittäjinä.

Yhteistyö menestyksen avaimena viittaa moniin asioihin, jotka ovat johtaneet korkean yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden asteeseen. Yhtenä keskeisenä elementtinä tässä on kolmikantayhteistyö ja sopimusyhteiskunta. Tämä on ollut Suomelle sellainen voimavara, joka vain harvoilla on käytössään. Se on myös tuottanut hyvää tulosta, niin talouden vakautta ja kasvua tukevina tulosopimuksina, työelämän jatkuvina neuvottelujen tuloksena syntyneinä ja kilpailukykyä tukevina uudistuksina, kuin myös eläkejärjestelmämme kestävyyden taanneina päätöksinä.

Vahvat järjestäytyneet ja sitoumuksistaan vastaamaan kykenevät työmarkkinaosapuolet ovat sopimusyhteiskunnassa välttämättömiä. Ne ovat myös osa elävää kansalaisyhteiskuntaa, joka on pohjoismaisen hyvinvointivaltion keskeinen perusominaisuus.

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion korostaminen menestystekijänä globalisoituvassa maailmassa ei ole ollut aina suinkaan helppoa. Olemme eläneet pitkään vuosia, jolloin sekä ulkoa että kotimaasta on pyöritetty kampanjaa, jossa laaja-alaiseen koko väestön kattavaan sosiaaliturvaan ja kaikkien saatavilla oleviin hyvinvointipalveluihin perustuvan hyvinvointivaltion – jossa veroaste on myös vähän teollisuusmaiden keskiarvoa korkeampi – on sanottu tulleen tiensä päähän. Näiden näkemysten mukaan hyvinvointivaltio on riippakivi ja suurin este menestykselle globalisoituvassa maailmassa. Siksi se on purettava, jatkamalla julkisten palvelujen ulkoistamista, yksityistämistä ja kilpailuttamista, tulonsiirtojen ja sosiaaliturvan leikkauksia, julkisen talouden alasajoa, verojen alentamista ja tuloerojen kasvattamista.

Nyt tilanne alkaa jo onneksi muuttua. Kun Euroopassa on vuosikausia vilkuiltu Atlantin yli Yhdysvaltoihin ja kadehdittu sen ainakin näennäisesti Eurooppaa parempia kasvu- ja työllisyyslukuja, niin tänään entistä useampi on EUssa tehnyt sen havainnon, että Euroopan pohjolassa on kolme unionin jäsenmaata ja kaksi muuta maata, jotka ovat menestyneet erinomaisesti globalisaatiossa ja erilaisissa kansainvälisissä vertailuissa. Ja mikä yhtä tärkeätä: ne ovat voineet näin tehdä samalla ylläpitäen korkeata sosiaaliturvan tasoa ja yhteisöllisyyttä sekä kohtuullisen pienin tulo- ja varallisuusveroin. On siis aika tehdä oikea johtopäätös: laaja-alaista sosiaaliturvaa ja kattavia hyvinvointipalveluja kaikille kansalaisille tarjoava pohjoismainen hyvinvointivaltio kohtuullisen korkeine veroineen ei ole menestyksen este, vaan päinvastoin sen tärkeä pohja.

Olisi kuitenkin sinisilmäistä ja harhaanjohtavaa väittää, että kaikki olisi hyvin suomalaisessa hyvinvointivaltiossa. Sitä kohtaavat haasteet – sitkeästi liian kokealle jäänyt työttömyys, väestön ikääntyminen ja globalisaatiosta seuraavat sopeutumispaineet – ovat todellisia ja vakavia. Samalla on kuitenkin voimakkaasti alleviivattava sitä, että hyvinvointivaltion perusta on terve, ja että hyvinvointivaltion vahvistaminen ei suinkaan sen alasajo on se, miten parhaiten varaudumme ja vastaamme näihin haasteisiin.

Suomalaiset tuntevat tänään suurta huolta hyvinvointivaltion kestävyydestä ja tulevaisuudesta. Turvaverkkoihin syntyneet repeämät, takkuilevat palvelut pidentyvine jonotusaikoineen, monien kunnallispoliitikassa liian hentoäänisten erityispalveluja tarvitsevien ryhmien aseman heikkeneminen ja kasvavat tulo- ja varallisuuserot kertovat siitä, mihin hyvinvointivaltion remonttitarpeet ensisijaisesti kohdistuvat. Ikävä kyllä iso osa niistä lääkkeistä, joita näyttävimmin tarjotaan ovat pikemminkin myrkkyä kuin parannusainetta.

Arvoisat kuulijat

Olen edellä tietoisesti puhunut hyvinvointivaltiosta, vaikka monet ovat koko käsitteestä pyrkineet luopumaan ja puhumaan mieluummin vaikka hyvinvointiyhteiskunnasta. Nimitys ei sinänsä ole oleellinen, mutta olen käyttänyt valtio-sanaa siksi, että hyvinvointiyhteiskunta ei ole syntynyt tyhjästä eikä itsestään, vaan valtiollisen eli poliittisen toiminnan tuloksena. Valtiolla – meillä kansalaisina eduskunnan ja hallituksen kautta – on edellleen myös vastuu sen säilyttämisestä ja kehittämisestä.

Kokonaan toinen asia on, että pohjoismaissa on kuitenkin aivan oikein valittu sellainen malli, jossa hyvinvointivaltion puitteet ja kansalaisten oikeus palveluihin ja sosiaaliturvaan määrätään valtiollisella lainsäädännöllä. Sen toteuttamisessa ennen muuta kunnilla on päävastuu ja viime vuosina myös suuresti kasvanut liikkumatila päättää siitä, miten ne asukkaittensa lakisääteisetkin palvelut järjestävät. Tämä toimii kuitenkin vain edellyttäen, että valtio määrätessään kuntien tehtävistä samalla turvaa sen, että niiden resurssointi valtion ja kuntien kustannusten jaon puitteissa on riittävä. Näin ei aina suinkaan ole ollut.

Kuntien taloudellinen tila ei suinkaan ole tasaisen harmaa. Kuntasektorin sisällä voi aivan naapureinakin olla kuntia, joiden talous voi joko huonosti, hyvin tai hyvin huonosti, eikä tämäkään jako selity vain kunnan koon ja asukasluvun perusteella. Tämäkin tulee muistaa nyt suurta kunta- ja palvelurakenneuudistusta valmisteltaessa.

Kuntasektorin ongelmia ei tule katsoa vain kuntatalouden tai kuntapäättäjien, vaan myös ja nimenomaan kuntalaisten näkökulmasta. Tosiasia on, että kansalaisten oikeudet perustuslain mukaisiin palveluhin toteutuvat hyvin eriarvoisesti asuinpaikasta riippuen. Uskon, että Kuulonhuoltoliiton jäsenet tietävät ja tuntevat erityisen hyvin tämän tilanteen. Vaikka kukaan ei ajakaan paluuta vanhaan keskitettyyn valtiolliseen ohjaukseen, jossa aikanaan esim. kansakoulujen lyijykynähankinnatkin piti hyväksyttää kouluhallituksessa, on kuitenkin katsottava sen perään ettei kansalaisten eriarvoisuus tätä kautta johda perustuslain vastaisiin tilanteisiin. Tässä tarkoituksessa voidaan käyttää valtionapujen korvamerkintää joitakin kriittisimpiä tarpeita ja ryhmiä varten.

Tällä hetkellä kuntiin kohdistetaan voimakkaita paineita palvelujen yksityistämiseksi, kilpailuttamiseksi ja ulkoistamiseksi. Maltti ja harkinta ovat tässäkin nyt tarpeen. Ulkoistaminen on voinut olla monin paikoin ihan toimiva ja perusteltu ratkaisu, mutta se ei sitä suinkaan aina ja kaikissa tapauksissa ole.

Päinvastoin, Suomikin alkaa täyttyä esimerkeistä, jotka kertovat aivan muuta. Pääoman logiikka, joka ohjaa yritysten palvelutuotantoa on väistämättä erilainen kuin kansanvaltaisen kuntayhteisön logiikka, jossa pääasiana on palvelun tarpeen tyydyttäminen, ei siitä saatava voitto. Pahimmillaan ulkoistaminen tarkoittaa paluuta vanhaan sääty-yhteiskuntaan, jossa kunnat huutokauppasivat köyhien ja kipeiden huoltovelvollisuuden halvimman tarjouksen tehneille.

Arvoisat kuulijat

Kansalaisjärjestöillä on ollut ja on edelleen keskeinen rooli pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden toiminnassa. Ns. kolmas sektori on elävää kansalaisyhteiskuntaa jossa arjen yhteisöllisyys voi parhaiten toteutua. Siksi onkin syytä olla huolissaan siitä, miten kiilusilmäisin kilpailuttamisvimma uhkaa myös kansalaisjärjestöjen asemaa ja toimintaa. Jos kunta haluaa ulkoistaa toimintoja, on kansalaisjärjestöihin tukeutuminen usein toimivin ja turvallisin vaihtoehto eikä sen esteenä saa olla se, että voittotavoittelulle perustuvat yritykset katsovat niiden vähentävän kilpailua ja haittaavan yhtiöiden markkinoillepääsyä. Hankintalaeista ei saa luoda kunnille keinotekoista kilpailuttamispakkoa. Pakollisen kilpailun kynnysarvon on oltava riittävän korkea.

Erityisen tärkeätä on turvata rahapelien julkinen monopoli, joka hillitsee ja estää uhkapeleihin liittyvien monien kielteisten ilmiöiden pesiytymisen Suomeen. Suomessa rahapelimonopoli tarkoittaa Veikkauksen ja Raha-automaattiyhdistyksen ja niiden kautta tuetun monipuolisen ja korvaamattoman kansalaisjärjestötoiminnan edellytysten turvaamista.

Suomessa on tähän saakka suhtauduttu hyvin käytännönläheisesti Euroopan unionin jäsenyyteemme ja pidetty sitä Suomen ja suomalaisten vaikutusvallan, turvallisuuden ja hyvinvoinnin kannalta joistain ongelmistaan ja ilmeisistä puutteistaan huolimatta selvästi myönteisenä asiana. Tämä voi vaarantua, jos jotkut komission käynnistämät toimet ns. Vaxholmin tapauksessa Ruotsissa tai pohjoismaiden rahapelimonopoleihin kohdistuneissa uhkauksissa synnyttävät käsityksen, ettei unioni olisikaan Euroopan sosiaalisen mallin turva, vaan suorastaan sen uhka. Sellainen ei ole hyväksi unionille eikä Suomelle.

Arvoisat kuulijat

Noin kymmenesosa suomalaisista kuulee joko huonosti tai ei ollenkaan. Luku on yhtä suuri kuin sydän- ja verisuonitauteihin sairastuneiden määrä. Kuulovammaisuudesta puhutaan kuitenkin vähän. Monet kuulovammaiset eivät edelleenkään halua tai eivät onnistu saamaan tarvitsemaansa tukea ja apua. Tällaista apua tulee saada helposti ja lähellä kotia. Yhteiskunnallisen tasa-arvon vaatimus vaatii huomion kiinnittämistä niihin, joiden mahdollisuudet ovat heistä johtumattomista syistä toisia heikommat.

Tässä yhteydessä haluan erikseen ottaa esiin kuulovaikeuksista kärsivien nuorten koulutusmahdollisuuksien takaamisen. Opetusministeriö julkaisi vuoden 2005 alussa ”Esteetön opiskelu yliopistoissa” -raportin, joka kiinnitti huomiota mm. yliopistojen luentosalien puuttelliseen akustiikkaan ja vajaukseen kuulo-ongelmista kärsivien henkilöiden opiskelun tukemiseen ja tarkoitetussa välineistössä kuten induktiosilmukoissa. Nämä puutteet heikentävät nuorten ja vanhempienkin ihmisten mahdollisuuksia tasa-arvoiseen osallistumiseen ja osallisuuteen.

Monet raportin toimenpidesuositukset ovat sellaisenaan sovellettavissa kaikkiin kouluhin sekä muihin julkisiin tiloihin. Joudun itse työni puolesta osallistumaan kokouksiin mitä erilaisimmissa paikoissa ja tiloissa ja olen oppinut arvostamaan sitä, että akustisiin ominaisuuksiin ja esimerkiksi äänentoistolaitteiden toimintaan kiinnitetään asianmukaista huomiota.

Hyvät kuulijat

16 000-jäseninen Kuulonhuoltoliitto on yksi niistä sadoista erilaisista ihmisten oman organisoitumisen synnyttämistä kansalaisjärjestöistä, jotka ovat niin kansanvallalle kuin hyvinvointivaltiolle välttämättömiä. Liiton ja sen 89 jäsenyhdistyksens toiminta ansaitsee suuren kiitoksen ja menestyksen toivotukset. Arvokas vertaistuki, liiton järjestämät projektit, edunvalvonta sekä myös monipuolinen virkistystoiminta matkoineen ja illanviettoineen ovat kaikki keskeisiä ja tärkeitä toimintoja niin kuulo-ongelmaisten ihmisten kuin koko kansalaisyhteiskunnan kannalta. Haluan toivottaa onnea ja menestystä juhlivalle yhdistyksellenne ja parasta mahdollista jatkoa!

Kiitoksia!

Statement by the incoming Finnish Chair, Dr Erkki Tuomioja, Minister for Foreign Affairs of Finland

Mr Chairman, Colleagues, Distinguished Participants, Ladies and Gentlemen,

First of all I would like to congratulate Norway for the excellent preparations for this Ministerial meeting. The Norwegian Chairmanship of the Barents Euro-Arctic Council has been dynamic and forward-looking and has focused on concrete co-operation in this challenging region.

The structure of this meeting and its communiqué point to the main challenges in Barents co-operation, namely economic development, a safe and sound environment, human and social development, and last but not least, the mechanisms of this cooperation that need to take the changing environment and changing needs into account.

Ladies and Gentlemen,

For Finland it is a challenge to assume the Chairmanship of the Barents Euro-Arctic Council for the next two years. We will certainly build on the results of the work done so far, particularly the work done under Norwegian Chairmanship, and on the principles and aims of our previous declarations.

Our practice of working simultaneously on intergovernmental and regional levels, involving municipalities, business leaders, non-governmental organizations and people to people contacts, is the right approach within the framework of Barents co-operation.

The Barents framework should be seen, however, in a broader context; regionally, on the European level, and globally. The end of the Cold War has meant fundamental changes that are visible also in the north, to a large extent in a positive light.  These wider possibilities for dialogue and co-operation  laid the foundations for Barents co-operation in 1993. 

Even though economic development in the Barents region has been modest compared with the expectations of the early 1990s, and even though barriers to trade and investment have not vanished, a definite change for the better has taken place.

Borders have indeed opened, people to people contacts have multiplied, economic and business relations have diversified, hydrocarbons have significantly changed the economy and we have experienced a revolution in telecommunications.

The Barents framework is clearly needed to provide responses to new industrial and ecological challanges. Are we organizationally capable of providing these answers and to what extent? In the same way we might ask about the capabilities, both concerning the competence and the resources, of other regional actors in the north such as the Council of the Baltic Sea States and the Arctic Council.

A traditionally strong partner is the Nordic Council of Ministers. We have noted that the Norwegian chairmanship of the Nordic Council of Ministers has indicated clearly the significance of intensive co-operation among all these bodies. The Finnish BEAC chairmanship will certainly respond to this positively and constructively.

The same questions are being asked in the EU, which is evaluating its policies in relation to northern Europe. In the EU the Finnish Government has, since the 1990s, worked for the strengthening of the Northern Dimension. The ND Ministerial Meeting later this month will give guidance for the development of the ND as a common policy shared by the EU and the countries of the region. The aim is a renewed, shared ND policy entering into force in 2007. The final decisions on a new ND policy could be taken during the Finnish EU Presidency next autumn. We look forward to working together with you all, present at this table today, in order to achieve our objective. 
 
The concept of the Northern Dimension has from the beginning meant co-operation and coordination among the different regional forums in order to find synergies. Barents co-operation is an important medium for promoting the goals of Northern Dimension policies. Concrete results have already been achieved, especially in the fields of environment and health.

Ministerial Colleagues, Ladies and Gentlemen,

For the Finnish Chair it is essential that the voice of the region is heard clearly, including the voice of the Regional Council, whose membership covers regional administration, indigenous peoples, non-governmental organizations and individual citizens. 

In our view the key objective of Barents co-operation is the promotion of sustainable development in the economic, social and environmental fields. The key principles include the promotion of good governance, gender equality and promotion of the interests of the indigenous peoples.

I would now like to outline the priorities of the Finnish Chairmanship.

Sustainable economic development is the key to the future of the Barents region with its abundance of natural resources. In the economic field Barents co-operation has been  successful so far in building networks among authorities, other local actors and, particularly, business organizations.

Improving business opportunities is our proposal for common action.We would like to integrate a strong business element into the Barents Industrial Partnership meetings to promote interaction and business opportunities among authorities, the business community and other interested parties, for example in subcontracting. This effort should be market-oriented and take into account particularly the views of small and medium sized companies.

It is important to have a contribution from the Barents Business Advisory Group on the regional level. Bottlenecks and barriers to trade and investment have to be addressed in order to further develop the business environment of the Barents region.

The development of transport and telecommunication networks in the Barents region is of vital importance for the promotion of trade and investments as well as for the advancement of economic development and co-operation. 

Barents co-operation in transport and logistics, however, has to be seen in a wider framework. Major developments in other fora, especially in the European Union, have to be taken into account, including the recommendations of the High Level Group on Wider Europe for Transport, which is in the process of defining the main transport axis between the EU and its partner countries, particularly the Russian Federation. The Group has considered the possibility of including the Northern East-West Railway Corridor in its final document as a possible factor in developing the Barents Region

In the Barents framework, the Barents Euro-Arctic Transport Area (BEATA) forms the basic structure for work in the field of transport. The Finnish two-year chairmanship of BEATA aims at continuing the work of improving the accessibility of the northern region of Europe while developing transport infrastructure and data networks.

Improved accessibility across borders is an important issue for east-west transport and economic co-operation. That is why it is vital to strengthen co-operation on border controls and customs formalities in the Barents Region.

Ladies and Gentlemen,

The Seventh Meeting of Barents Environmental Ministers in Rovaniemi last month adopted a declaration, which included proposals to integrate environmental issues in the work of other sectors within Barents co-operation.

Finland has been  chair of the Working Group on Environment (the WGE) during the period 2003-2005. The work of the group during this time has mainly focused on the implementation of a programme on environmental investments designed to clean up pollution ’hot spots’ in the Russian part of the region. The group has also promoted work on cleaner production and improvement of co-operation on issues related to climate change, nature conservation, sustainable forestry, and water resources.

One of the main challenges for the future work of the WGE, chaired for the next two years by Russia, is to launch environmental measures in all of the ’hot spots’ by 2013 in order to eliminate their harmful effects.

Young people are the creators of the future of the Barents region. It is therefore important that the youth dimension is further developed to secure the region’s economic and social viability.

As we all know, the Barents region is endowed with rich cultural diversity. The role of culture as a stimulating factor for development of the region is constantly increasing. Our goal is to further develop cultural cooperation and especially to strengthen the position of the Working Group of Culture.

In research and educational cooperation special attention will be paid to regional needs to enhance knowledge, skills and competence in close cooperation with industry and business in order to support economic development in the region.

Indigenous peoples enjoy a special status in their respective countries of the Barents region. The protection and development of their languages, cultures, livelihoods, and societies should be given continued priority. The Working Group of Indigenous Peoples has expressed a need for stronger focus on indigenous issues in specific fields such as education, health, economic development and the environment. The aim of the Finnish Chairmanship is to further strengthen the involvement of indigenous peoples in relevant forms of Barents co-operation.

As  already mentioned during our earlier discussion, the HIV/AIDS problem in the Barents region has been the main priority during the Finnish-Karelian chaimanship of the BEAC Working Group on Health and Related Social Issues and the initial area in which to set up a multilateral programme. This will allow the working group to include in the work all the priority areas covered by the Barents Cooperation Programme, including preventive and combatant action against communicable diseases, prevention of lifestyle-related health and social problems, promotion of healthy lifestyles and development and integration of primary health care and social services.

The future needs and challenges in the field of social welfare in the Barents region will be tackled for the next two years by the new chairmanship of Norway and the Murmansk region. It is a welcome development that the new chairs have chosen to launch a new initiative in the social field with special focus on young people and children at risk. Finland wishes the new chairs well in their endeavours.
 
Ladies and Gentlemen,

Due to harsh arctic conditions, which include cold, darkness and long distances, co-operation among the authorities responsible for emergency and rescue services is of vital importance to the region. Barents co-operation in this field has already produced significant results. Negotiations on an intergovernmental agreement on co-operation in the field of emergency prevention, preparedness and response in the Barents region are being finalized.  A Memorandum of Understanding on co-operation at regional level is already the basis for co-operation involving rescue services.

The Finnish Chair plans to continue the successful Barents co-operation in emergency and rescue services as well as the process of organizing Barents rescue exercises.

Finland plans to organize the Barents Rescue 2007 Exercise and has started the planning process. The preliminary plan includes a small-scale Desk Top exercise with special focus on protection against cold, information exchange across borders, early warning and utilizing the internet-based operational picture during the exercise.

Mr. Chairman,

To conclude the list of priorities of the Finnish Chair I would like to emphasize that co-operation in other important areas is by no means excluded from the agenda of the BEAC. It is, however, important that this forum does not duplicate work already done elsewhere. It is also the aim of the Finnish Chair, together with the Regional Council, to look with a critical eye at the working structures of Barents co-operation, in order to find synergies, and more efficient and productive forms of co-operation.

In this context I would like to thank all those governmental and regional working groups that have done so much brainwork for us. May I finally extend once more my thanks and gratitude to Norway for its successful Chairmanship.

Thank You.