Näinä todellisten tai lietsottujen pelkojen ja ihmisten kouriintuntuvan ahdingon aikoina voisi odottaa, että ihmiset näkisivät sosialidemokratian sinä aatteena ja liikkeenä, joka parhaiten voi vastata näitä maailmaa repiviin haasteisiin.
Näin ei kuitenkaan ole. Vain poikkeuksellisesti ovat sosialidemokraattiset puolueet menestyneet viimeaikaisissa vaaleissa. Tyytymättömyys, pelko ja ahdinko eivät toimi sosialidemokratian hyväksi vaan ne ovat nostaneet vanhaan takertuvat, nationalismiin ja rajojen sulkemiseen oikeistopopulistiset puolueet gallupien ja vaalien kärkeen.
Jakolinjat politiikassa eivät enää hahmotu yksin perinteisellä vasemmisto-oikeisto akselilla. Vähintään yhtä selväksi on noussut valinta avoimen ja suljetun yhteiskunnan välillä.
Avoin yhteiskunta tarkoittaa osallistumista kansainväliseen työnjakoon, tavaroiden, palvelusten, pääomien ja ihmisten vapaan liikkuvuuden suosimista ja kasvavan maailmanlaajuisen keskinäisriippuvuuden näkeminen paitsi väistämättömän myös hyvänä ja tarpeellisen asiana. Globalisaatio, joka on yksi nimitys tälle kasvavalle keskinäisriippuvuudelle, voidaan oikein hallittuna saattaa lisäämään myönteisiä mahdollisuuksia ja hyvinvointia kaikille maailmassa..
Suljettuihin yhteiskuntiin halajavat tarjoavat ennen kaikkea paluuta sellaiseen menneeseen maailmaan, jossa rajat olivat tiukasti vartioituja, omia työpaikkoja suojeltiin korkeiden tullimuurien ja tuontirajoitusten avulla ja jossa ihmiset harvoin jos lainkaan kohtasivat erilaisista etnisistä taustoista tulleita, ja toisenlaista kulttuurissa kasvaneita tai vierasta uskontoa tunnustavia ihmisiä.
Vasemmisto-oikeisto ulottuvuus ei kuitenkaan ole mihinkään kadonnut. Aikana, jolloin keskeiset hallituksen politiikkaa muokkaavat virkamiehet haluavat avoimesti palkka- ja tuloerojen jatkuvaa kasvattamista tarvitaan eriarvoisuuden kasvun torjuntaan ja luokkayhteiskunnan paluun estämiseen sitoutunutta sosialidemokratiaa.
Sosialidemokraattien täytyy olla valmiita siihen että nykyinen porvarihallitus voi kaatua ennen aikojaan. Sen varaan ei kuitenkaan tule laskea ja joka tapauksessa on nyt valmistauduttava hyvin ja tuloksia tuottavalla tavalla viimeistään vajaan kolmen vuoden päästä järjestettäviin vaaleihin.
Tavoitteemme vaaleissa ei voi olla vain paluu hallitukseen vaan selkeä politiikan suunnanmuutos.
Sipilän hallituksen muodostamisen jälkeen ovat opposition kolme suurinta puoluetta, SDP, vihreät ja vasemmistoliitto toimineet kaikissa suurissa ja useimmissa pienissä kysymyksissä hyvin yhtenäisesti samankaltaisten politiikan perusnäkemysten pohjalta. On syytä nyt varmistaa, että nämä puolueet myös vaalien jälkeen ovat yhteisessä rintamassa määrittämässä uuden hallituksen politiikan suunnan.
Parhaiten tämä tapahtuu siten, että nämä puolueet ryhtyvät myös hahmottamaan ja laatimaan yhteisiä tavoitteita seuraavalle hallitukselle ja menevät vaaleihin tällaisen yhteiseen ohjelmaan sitoutuneina. Näin ne olisivat myös, vaikka eivät enemmistönä vielä olisikaan, joka tapauksessa hallitusneuvotteluja johtava blokki jota porvaririntama ei pääse hajottamaan.
Tiedän että tällainen ajatus on ollut vieras sosialidemokraateille, jotka ovat aina korostaneet aatteellista omavaraisuuttaan. Selvää on, ettei tämä vielä näiden puolueiden näkemyksiä yhtenäistä, eikä poista niiden osin erilaisia intressejä ja painotuksia. Mutta nämä erot ovat kuitenkin merkittävästi vähäisempiä kuin ne, jotka erottavat nämä puolueet nykyisistä hallituspuolueista.
Perinteiden ja historiallisten ansioiden varassa, vaikka niitä ei tule väheksyä, emme nykyisten ja tulevien sukupolvien luottamusta saavuta, vaan sillä miten osoitamme uskottavat ja toimivat ratkaisut aikamme suuriin haasteisiin. Se on sekä politiikan sisältö- että menettelytapakysymys. Puolueorganisaatiot ja puoluedemokratia kaipaavat vahvistusta. Tämä on hyvä aloittaa antamalla vihdoin puolueen johdon valinta puolueäänestyksessä koko jäsenistön käsiin.
Ohjelmallisesti SDP:n ongelma on, että olemme aivan oikein ja perustellusti sanoneet selkeästi ei monille porvarihallituksen esityksille. Ihmisille on kuitenkin jäänyt vähemmän selväksi se, mikä meidän jaa-ohjelmamme on Suomen ja avoimen yhteiskunnan pelastamiseksi.
Tähän vastaamista palvelisi yhteinen opposition ohjelmatyö. Sen pohja on jo tähänastisissa oppositiolinjauksissa valmiina, mutta on kysymyksiä, kuten perustulo, Eurooppa-politiikka tai kestävä energiatalous, joissa opposition on vielä haettavia yhteisiä linjauksia.
Tämä on kuitenkin enemmän mahdollisuus kuin ongelma, sillä itseriittoisten puolueiden aika on ohitse. Kaikkien, myös sosialidemokraattien, on tunnustettava ettei kenelläkään ole monopolia sen enempää vallankäyttöön kuin sitä ohjaaviin ajatuksiin. Yhteistyöllä ja yhteiselle valmistelulla joudumme testaamaan ja kehittämään omia ajatuksiamme, voimme myös oppia muilta ja saamme laadittua sellaisen suuntaohjelman Suomelle joka on sekä innostava ja visionäärinen että realistinen ja toteuttamiskelpoinen kun sille saadaan vaaleissa riittävän vahva valtakirja.
(Lyhennelmä puheesta Pohjanmaan sd piirin 110 v. juhlassa Seinäjoella 21.8. 2016)
