Kansakunnat ovat syntyneet muuttoliikkeiden kautta. Muuttoliikkeet olivat helpompia aikana, jolloin maapallolla oli vain muutamia kymmeniä tai satoja miljoonia ihmisiä. Ne, jotka aikanaan tulivat jääkauden alta vapautuneeseen Suomeen, eivät silloin syrjäyttäneet alkuperäistä kantaväestöä, toisin kuin niissä usein väkivaltaisissa prosesseissa, jotka myöhemmin synnyttivät uusia valtiota.
7,3 miljardin ihmisen asuttamassa maailmassa kokonaan uusia valtioita muodostavat muuttoliikkeet eivät ole enää mahdollisia, mutta se ei muuttovirtoja pysäytä. Valtiot, joista monet ovat aikanaan olleet homogeenisia, joutuvat väistämättä toteamaan, että ovat peruuttamattomasti monikulttuurisia, monietnisiä, moniuskonnollisia ja usein myös monikielisiä maita.
Maailmassa on yli 230 miljoonaa siirtolaista. Siirtolaisuus on kasvava ilmiö, jonka pysäyttäminen ei ole mahdollista, eikä myöskään toivottavaa. Oikein hallittuina muuttoliikkeet ovat sekä vastaanottaville maille että muuttaville ihmisille hyvinvointia kasvattava mahdollisuus.
Eurooppaan suuntautuva muuttoliike on hyvin monipuolista: tänne tullaan mm. työteon takia, perhesyistä, turvapaikanhakijoina ja pakolaisina. On myös EU:n sisäistä vapaata liikkuvuutta, joka on EU:n sisämarkkinoiden tärkeä pilari.
Monille kymmenille lähtömaille siirtolaisten pienistäkin minimituloistaan säästämien ja kotimaahan palauttamien rahalähetysten summa on jo kolme kertaa suurempi kuin koko virallinen kehitysapu.
Osana muuttoliikettä pakolaistilanne on tällä hetkellä erittäin huolestuttava. Maailmassa oli vuoden 2013 loppuun mennessä 16,7 miljoonaa pakolaista, 33,3 miljoonaa sisäisesti siirtymään joutunutta eli niin sanottua maan sisäistä pakolaista ja 1,2 miljoonaa turvapaikanhakijaa.
Konfliktit Euroopan naapurustossa aiheuttavat kuolemaa ja tuhoa pakottaen ihmisjoukkoja liikkeelle. Syyria on nopeasti noussut maailman pahimmaksi pakolaiskriisiksi. Syyrialaispakolaisia on jo 3,8 miljoonaa.
Tilanne Välimerellä on kestämätön ja äärimmäisen huolestuttava. Meriteitse Eurooppaan saapuneiden pakolaisten ja siirtolaisten määrä lähes nelinkertaistui vuoden 2014 aikana ja yli 3500 ihmistä kuoli pyrkiessään Eurooppaan ja yrittäessään ylittää Välimerta. Tämän alkuvuoden aikana kuolleita on jo yli 300.
Vastaanottopaineet kohdistuvat ennen kaikkea EU:n eteläisiin jäsenmaihin. Suomi ei voi kääntää selkäänsä, vaan on kyettävä osoittamaan solidaarisuutta.
Pakolaisten uudelleensijoittaminen kolmansista maista eli niin sanottu kiintiöpakolaispolitiikka on tärkeä keino lievittää globaalia pakolaistilannetta. Suomen kiintiö on viime vuosina ollut 750 henkilöä. Määrää nostettiin viime vuonna 300 henkilön lisäkiintiöllä, kuten tehdään myös tänä vuonna. Pakolaismäärä on kasvanut nopeasti, joten Suomenkin tulee harkita kiintiötä ja nostaa se pysyvästi korkeammalle tasolle.
Eurooppa ei voi pysäyttää rajoittavilla toimilla liikkuvuutta, vaikka monet näin uskottelevatkin. EU:n politiikan tulee heijastaa monitahoisuutta ja perustua tutkitulle tiedolle. On kehitettävä laillisen maahantulon mahdollisuuksia, edistettävä integraatiopolitiikkaa, sekä torjuttava vihapuhetta ja rasismia. EU voi puuttua muuttoliikkeeseen pakottaviin taustatekijöihin tukemalla kolmansia lähtö- ja kauttakulkumaita mm. demokraattisten instituutioiden rakentamisessa, alueellisen vakauden lisäämisessä sekä köyhyyden vähentämisessä.
Maahanmuuttopolitiikassa lähtökohtana on maahanmuuttajien ihmisoikeuksien täysimääräinen turvaaminen ja kunnioittaminen. Periaatteiden ja eletyn todellisuuden välillä on usein suuri ero. Kaikki eivät ole ymmärtäneet vierastyövoimaa tuoneissa Saksassa ja Ruotsissa jo 60-luvulla tehtyä havaintoa: luulimme tuovamme työvoimaa, mutta saimmekin ihmisiä.
(Julkaistu Demokraatissa 20.3. 2015)
