Demokratia on järjestelmä, jossa kansalaiset voivat vapaissa ja rehellisissä vaaleissa valita tai erottaa hallitsijansa. Tämä ei yksin riitä, sillä demokratiassa on aina myös kyse oikeusvaltiosta, ihmisoikeuksista ja siitä, miten valtaa käytetään vaalien välillä ja miten ihmisten todelliset osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet jakaantuvat ja toteutuvat, mutta ilman vaaleissa toteutuvaa vallanvaihtomahdollisuutta ei demokratia toteudu.
Demokratia on historiallisesti nuori ilmiö, ja vaikka antiikin Kreikassa ja sen jälkeen muuallakin on demokratian periaatteita ainakin ajatustasolla kehitetty, ei sellaista demokratiaa, joka kelpuuttaisi esimerkiksi nykyisen Euroopan Unionin jäsenyyteen ole missään maassa ennen viime vuosisataa toteutettu, eikä kaikissa vieläkään.
Koko viime vuosisadan jälkimmäisen puoliskon ajan ja erityisesti kylmän sodan päätyttyä lisääntyi niiden ihmisten määrä ja osuus, joilla oli vapaissa vaaleissa mahdollisuus määrätä hallitsijoistaan. Tämän vuosituhannen puolella ei demokratia ole kuitenkaan enää jatkanut voittokulkuaan. Arabikevään nostattamat toiveet haihtuivat ilmaan ja jättivät vain Tunisian kestävältä näyttävän demokratian piiriin. Euroopassa Venäjä on luisumassa takaisin autoritaariseen hallintoon ja Euroopan Unioniin pyrkivä Turkki osoittaa samanlaisia merkkejä. EU:n sisälläkin on ennen kaikkea Unkarissa huolestuttavaa etäisyydenottoa demokratian periaatteisiin.
Demokratian levinneisyyden määrää kehitys Aasiassa, jossa elää yli 60 prosenttia maailman ihmisistä. Aasian jättivaltioista Kiina ja Intia ovat tässä suhteessa vankasti eri teillä. Useimmissa muissa Aasian maissa on sekä myönteistä, kielteistä että ristiriitaista kehitystä. Vierailin juuri kahdessa Aasian maassa, joissa molemmissa demokratialla on hyvät mahdollisuudet vahvistua.
Myanmarissa on brutaalia valtaa vuosikymmenet käyttänyt sotilasjuntta itse alkanut avautua ja käynnistänyt uudistusprosessin, joka voi tuoda ja vakiinnuttaa demokratian maahan. Tänä vuonna on tarkoitus toimeenpanna vapaat parlamenttivaalit, mutta perustuslaki, jonka puitteissa ne on määrä toimeenpanna, on vielä monilta oleellisilta osin auki. Demokratiasta ei esimerkiksi voida puhua, jos armeija edelleen haluaa pitää kiinni sille nykyisessä parlamentissa varatusta 25 prosentin kiintiöstään. Ratkaisevaa myös on, saadaanko rauhanneuvottelut 14:n eri etnisiä ryhmiä edustavan aseellisen liikkeen kanssa päätökseen ja vuosikymmeniä jatkuneet reuna-alueiden aseelliset konfliktit loppumaan.
Kambodža tänään on hämmästyttävän hyvin toipunut punakhmerien lähes kaksi miljoonaa ihmistä surmanneesta hirmuhallinnosta. Sen jälkeen valtaa on käyttänyt demokratiaa hyvin rajoitetusti kunnioittanut Hun Senin hallitus. Opposition yllättävä menestys vuoden 2013 vaaleissa kärjisti ensin vastakkainasettelua, mutta on nyt lientynyt sen jälkeen, kun hallitus ja oppositio ovat päässeet sovintoon parlamenttityöskentelyn normalisoinnista ja seuraavien vaalien toimeenpanosta.
Kummassakin maassa on edelleen suuria haasteita ja demokratiakehityksen kannalta keskeisiä asioita ratkaistava ennen kuin ne läpäisevät demokratiatestin. Demokratia on ihanne, jonka tavoittelemisesta ja vahvistamisesta ei tule tinkiä sen vuoksi, ettei sitä ei koskaan eikä missään ole vielä täydelliseksi kehitetty. Demokratian puolustus on aina tärkeätä, sillä niin monessa paikassa maailmassa olemme nähneet miten se voidaan myöa turmella ja tuhota.
19.2 2015
