Lähi-idän rauha vaatii kaikkien osallisuutta

Presidentti Martti Ahtisaari on antanut haastattelun, jossa toteaa Hamasin boikotoinnin vaaralliseksi ja turhaksi. Hyvä että hän sanoo tämän näin selvästi. Itse olen ollut samalla kannalla jo siitä alkaen, kun Hamas voitti palestiinalaisalueiden vapaat ja rehelliset vaalit. En ollut ainoa EU-ulkoministeri, joka näin ajatteli. Valtavirta katsoi kuitenkin, ettei unioni voinut tässä irtaantua amerikkalaisten linjasta, vaikka eivät välttämättä uskoneet että atlantintakaista voimaa olisi aina säestänyt myös viisaus.

Condoleezza Rice opetti silloin kollegoilleen, että palestiinalaisia on rangaistava siitä että äänestivät väärin. Ja niin totisesti on tehtykin, mutta ovatko rauhan mahdollisuudet sen johdosta yhtään parantuneet, onko väkivalta vähentynyt ja – jos edelliset kysymykset eivät kiinnosta –  onko edes Israelin turvallisuus yhtään tämän seurauksena parantunut?

Lähi-idässä ei voi toimijoita arvioida heidän puheittensa eikä aina menneiden tekojensakaan perusteella. Tällä kriteerillä kelvottomiksi rauhankumppaneiksi jouduttaisiin julistamaan niin useimmat palestiinalaiset kuin israelilaisetkin. Myös Hamasin kanssa tulee neuvotella ja sitä pitää mukana niin kauan kun se ei hallitusvastuussa syyllisty väkivaltaan tai terrorismiin.

Tässäkin odotukset kohdistuvat nyt Yhdysvaltain uuteen hallintoon, joka ei enää voi mahdollisuuksiaan menettämättä viivytellä uusia ulostuloja palestiinalaisten ja Israelin konfliktin suhteen.

11.4. 2009