Sakari Kiuru: Ikälisä, Elämäni jatkokurssilla

Edita, 195. s.,Helsinki 2000

Empaattista eläkeläisjutustelua

Sakari Kiuru on esimerkillisen aktiivinen eläkeläinen. Ikälisä on eräänlainen työpäiväkirjan ja eläkeläisoppaan yhdistelmä. Pohjana ovat Kiurun omat päiväkirjamerkinnät, elämykset ja kokemukset täydennettyinä yhteenvedoilla ja otteilla kirjoittajan tekemien parinkymmenen eläkeläistoverin haastatteluista. Systemaattista tutkimusta jälkimmäiset eivät otokseltaan tai tekotavaltaan edusta, mutta antavat Kiurun henkilökohtaisille pohdinnoille laajuutta ja syvyyttä.

Kiurun kaltainen yhteiskunnallisesti aktiivi ihminen on sitä monin tavoin myös eläkeläisenä yleisissä puitteissa presidentinvaaleista viestintäpolitiikkaan, eikä hän ole ehtinyt liittyä demareiden eläkeläisjärjestöön kuin vasta kaksi vuotta sitten. Aktiivisuuteen kuuluu säännöllinen kirjoittaminen, ennen muuta Demarin ja Arbertarbladetin kolumnistina.

Monet kirjan asioista ovatkin tuttuja Kiurun kolumneja lukeneille. Kiurun kirjoittamista leimaa myönteisessä mielessä parantumattoman kansanvalistajan ote ja reilusti vaaleanpunainen aate, kuten hän sosialidemokratiaansa luonnehtii, ja siihen liittyen uusliberalistisen hapatuksen reipas torjunta ja hyvinvointiyhteiskunnan vahva puolustaminen.

Kiuru kirjoittaa arkisesti ja elämänläheisesti isovanhemmuudesta, eläkeläisistä yhteiskunnan palvelujen käyttäjinä, liikunnasta ja aikuisopiskelusta, mutta myös kipeistä asioista kuten lä hiomaisten sairauksista ja surun kohtaamisesta. Luulen että viimemainitut jaksot puhuttelevat lukijoita eniten.

Tyyneys ja tasapaino jolla Kiuru eläkeläiselämäänsä kuvaa ja sen edellytyksiä erittelee on rohkaiseva esimerkki kaikille eläkeläisille ja antaa hyviä vinkkejä siitä, miten eläkeläisten asioita yhteiskunnassa tulee hoitaa. Kiurulla entisenä pääjohtajana on epäilemättä vähemmän ongelmia toimeentulon kanssa kuin pienempien eläkkeiden varassa elävillä eikä hän kirjoita niistä indeksi- ja pohjaosakysymyksistä joihin poliitikot vaalien alla ja niiden välissä joutuvat eläkeläisille selvittämään. Tämä ei kuitenkaan vähennä hänen esimerkillisen elämänmyönteisyytensä ja käytännönläheisyytensä arvoa jossa painottuu kaikkien eläkeläisten kannalta keskeinen asia terveys- ja muiden palvelujen turvaamisen ensisijaisuudesta.

lokakuu 2000