Kehityspoliittista keskustelua

Kun pasuuna oli soinut

kaikki oli valmista maan päällä

ja Jahve jakoi maailman. Osansa saivat

Coca Cola Inc., Kaivosyhtiö Anaconda,

Ford Motor ja sen sellaiset:

The United Fruit Inc.

varasi itselleen mehevimmän,

minun maani keskirannikon,

Amerikan suloisimmat uumat.

Se risti alueensa uudelleen

Yhtyneiksi Banaanivalloiksi,

– – –

Kristiina Halkolan laulamana tämä Pablo Nerudan Canto General runo on kaivertunut oman sukupolveni kovalevylle ja kuvaa hyvin sitä miten 60-luvulla suhtauduttiin monikansallisten jättiyhtiöiden toimintaan kolmannessa maailmassa. Se oli silloin perusteltua, mutta nykymaailmassa tämä ei enää ole yhtä mustavalkoinen asia. Suuryritysten investoinnit kehitysmaihin ovat pääsääntöisesti hyvin tervetulleita ja tarpeellisia ja laajuudeltaan paljon merkittävämpiä kuin julkinen kehitysyhteistyö.

Monikansallisia yrityksiä ei enää kannata demonisoida kuten ennen. Ne ovat nyt aidommin monikansallisia ja suuryritysten joukossa on yhä enemmän brasilialaisia, intialaisia, kiinalaisia ym. yrityksiä eivätkä vanhat amerikkalaiset tai eurooppalaiset yrityksetkään enää voi laskea sen varaan, että kotimaan tykkiveneet tulisivat kiistatilanteissa heidän avukseen. Yhdelläkään brändinsä kehittämiseen panostaneella suuryrityksellä ei ole nykyisin varaa tulla liitetyksi ihmisoikeusloukkauksiin, lapsityövoiman käyttöön tai ympäristötuhoihin.

Tällaiset asiat ovat mielessä tänään, kun päivän ohjelma alkoi Finnfundin hallintoneuvoston kokouksella ja jatkuu eduskunnassa keskustelulla hallituksen kehityspoliittisesta selonteosta. Jälkimmäisessä korostuu nyt hyvin yksipuolisesti yritysten ja investointien rooli ja intressit. Yritysten demonisoinnista luopuminen ja niiden myönteisen roolin tunnustaminen kehityksen toteuttajina ei kuitenkaan saa tarkoittaa niiden sinisilmäistä idealisointia. Tarvitaan edelleen riittäviä sitovia pelisääntöjä yritysten investoinnelle ja toiminnalle ja niiden tehokasta toimeenpanoa, eikä vain kehitysmaissa – vrt. investointien säätely mahdollisessa TTIP sopimuksessa.

Investointien ja yritysten kasvava merkitys ei kuitenkaan poista sitä, että myös uudistuvaa kehitysyhteistyötä tarvitaan. Siksi on surkeaa ja häpeällistä käydä hurskastelevaa kehityspoliittista keskustelua tilanteessa, jossa hallitus on leikannut kehitysyhteistyötä 40 prosentilla. Mikään muu maa ei ole paljon vaikeammassakaan taloustilanteessa tehnyt yhtä rajuja ja epäsolidaarisia leikkauksia.

17.2. 2016