Vaalit Italiassa eivät tuoneet selvyyttä

Hyvää Italian vaalien tuloksessa on, että italialaiset äänestivät edelleen 75-prosenttisesti, mikä on suomalaisittain kadehdittava luku. Hyvää on myös se, että yli 2/3 heistä ei halunnut Italian nykyisestä talousahdingosta ja sen politiikan rappiotilasta päävastuullisen Berlusconin paluuta valtaan. Valitettavasti he eivät kuitenkaan yhtä selvästi kertoneet, kenelle he haluaisivat hallitusvastuun osoittaa.

Keskustavasemmistolaisen Pd:n alle kolmanneksen jäänyt, mutta kuitenkin muita puolueita suurempi ääniosuus edustajainhuoneen vaalissa antoi sille riittävästi pluspaikkoja enemmistön saavuttamiseksi. Tämä suurimman puolueen palkitseminen ylimääräisillä paikoilla on Italian (ja Kreikan) vaalijärjestelmän erikoisuus, joka on vähintäinkin kaksiteräinen ase. Entäpä jos Kreikan natsipuolue Kultainen aamunkoitto saa eniten ääniä seuraavissa vaaleissa?

Todennäköisimmin uusi hallitus tullaan kokoamaan Pd:n Pier Luigi Bersanin jodolla. Voidakseen hallita tehokkaasti ja toteuttaa Italiassa välttämättömiä uudistuksia se tarvitsisi enemmistön myös senaatissa. Tätä se ei kuitenkaan saisi edes Mario Montin ryhmän tuella, vaan Berlusconin liittoutumalla ja Bebbe Grillon viiden tähden populistiliikkeellä on yhdessä senaatin enemmistö. Epävarmuus Italian tilasta ja siitä seuraava epävakaus tulevat siis edelleen jatkumaan tavalla, joka voi pahimmillaan uhata koko euroalueen vakautta.

Nyt nähty markkinoiden välitön paniikkireaktio toivottavasti hälvenee pian, mutta jatko riippuu sitten objektiivisemmista Italian talouskehityksen tunnusluvuista. Hallituksesta veikataan lyhytikäistä ja uusia vaaleja voi odottaa milloin tahansa. Näköpiirissä ei vielä kuitenkaan ole, että ne johtaisivat yhtään selvempään tulokseen. Tämäkertaisen tuloksen takana oli paitsi italiaisten tyytymättömyys maan politiikan rappioon, myös vastalause ylettömälle vyönkiristyspolitiikalle ja talouskurille. Siinä on viesti komissaari Rehnille, joka toivottavasti vastaisuudessa suhtautuu jo avoimemmin Paul Krugmanin ja muiden ekonomistien varoituksille siitä, mihin komission nykyinen linja on johtamassa.

26.2. 2013