Hyvät
ystävät,
Bästa vänner,
Tänä
viikonloppuna vietämme Pohjolan päivää. Nk. Helsingin sopimus, joka ohjaa
virallista yhteistyötämme, allekirjoitettiin 23.3.1962 eli yli
puoli vuosisataa sitten. Sopimus on osoittanut elinkelpoisuutensa
ja luonut puitteet toimivalle yhteistyölle Pohjoismaiden hallitusten
ja parlamenttien välillä. Tästä yhtenä esimerkkinä on jokavuotinen
Pohjoismaiden neuvoston istunnon yhteydessä pidettävä ”huippukokous”,
johon kaikki kahdeksan pääministeriä osallistuvat. Kahdeksan, sillä
yhteistyöhömme osallistuvat myös itsehallintoalueet Ahvenanmaa, Färsaaret ja
Grönlanti.
Helsingin
sopimus on joustava ja mahdollistaa yhteistyön ja dialogin maittemme
välillä myös aiheista, joista sopimuksen solmimishetkellä ei voitu tai ei ollut
ajankohtaista keskustella. Kun itse aloitin ensimmäisen kerran Pohjoismaiden
neuvostossa 70-luvun alussa, oli turvallisuus- ja puolustuspolitiikka kielletty
puheenaine. Nyt on yhteistyön merkitys kasvanut ja ulko-, turvallisuus- ja
puolustuspolitiikka kuuluvat yhtä luontevasti pohjoismaisen yhteistyön piiriin
siinä missä perinteiset yhteistyöalat, kuten kulttuuri, tutkimus,
sosiaalipolitiikka ja ympäristö.
Suomi
on aktiivisesti mukana kehittämässä yhteistyötä esim. ulko-,
turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Käytännön esimerkkejä joustavasta pohjoismaisesta
yhteistyöstä tällä saralla on jo useita. Mainittakoon tässä yhteydessä yhteistyö
kriisinhallintaoperaatioissa Afganistanissa ja Malissa, Pohjoismaiden uusi tietoturvaverkosto sekä
ilmavoimien yhteiset harjoitukset.
Olemme
korostaneet Pohjoismaiden yhteistä toimintaa kansainvälisissä yhteyksissä. Helmikuussa
hyväksytyssä Pohjoismaiden ministerineuvoston visiossa tavoitteena on
’Ulospäin suuntautunut Pohjola’. Myös EU tarjoaa pohjoismaiselle
yhteistyölle sekä mahdollisuuksia että haasteita. Aihe on ajankohtainen,
pidetäänhän Euroopan parlamenttivaalit toukokuun lopulla.
Vaikka vaalit rajoittuvat unionin jäsenmaihin, niillä on suuri
merkitys myös unionin ulkopuolella oleville Pohjolan maille ja niille
itsehallintoalueille, jotka vuosien varrella ovat omista lähtökohdistaan
järjestäneet suhteensa Euroopan unioniin. Tämän tietävät niin Färsaaren
kalastajat kuin verovapaita ostoksia Ruotsin laivoilla Ahvenanmaan
puolimatkakrouvissa tekevät matkaajat.
Euroopan
integraation kehitys vaikuttaa konkreettisesti Pohjolan asemaan ja
pohjoismaiseen yhteistyöhön. Nyt EU-jäsenmaita on 28 ja lisää on
tulossa. Lisääntyneen kansainvälistymisen myötä alueellisen yhteistyön
merkitys lisääntyy Euroopassa ja erityisesti sellaisten maiden
välillä, joilla on yhteisiä arvoja ja etuja. Pohjoismainen yhteistyö perustuu
luottamukseen maittemme välillä ja haluamme jatkossakin huolehtia
pohjoismaisesta identiteetistä ja kulttuurista, vapaasta liikkuvuudesta ja kotimarkkinoista
sekä Pohjolan kilpailukyvystä ja vahvuuksista – myös EU:n
sisällä. Pohjoismaisella yhteistyöllä EU:ssa on kuitenkin
luonnolliset rajansa.
Eurooppalaisuuden
ja pohjoismaisuuden yhdistäminen ei ole ongelma Suomelle, koska meillä tie
Eurooppaan on aina kulkenut Pohjolan kautta. Muille Pohjoismaille
pohjoismaisuus ja eurooppalaisuus ovat selvemmin vaihtoehtoisia
identiteettejä. Tämä heijastuu myös mielipidetutkimuksissa, kun
suomalaisilta kysellään, mihin ryhmään he kokevat kuuluvansa.
EU-jäsenyytemme myötä olemme hiljalleen alkaneet puhua Euroopasta käsitteenä,
johon itse kuulumme.
Bästa vänner,
De fem nordiska
ländernas samt Färöarnas, Grönlands och Ålands förhållande till Europeiska
unionen varierar kraftigt från fullt medlemskap, ekonomiskt frihandelsavtal
till separata fiskeriavtal och tullösningar. Trots detta utgör EU bl.a.
genom samarbetet i EES/EFTA den viktigaste gemensamma nämnaren i ländernas
ekonomiska relationer, socialpolitiken och tom i utrikespolitiken.
I krisens Europa ser man Norden som en modell för
fungerande välfärdssamhällen. Vi står alla inför samma utmaningar, en
åldrande befolkning, ungas arbetslöshet och utanförskap, integrationen av
nyanlända och bevarandet av en hög skolningsnivå.
Egentligen är det ju
så att endast Finland av de nordiska länderna är fullt ut
medlem i EU genom deltagandet i euro-samarbetet och utan
några förbehåll. Trots detta har vissa kretsar, allt sedan
Finland och Sverige blev medlemmar i EU för snart tjugo år
sedan, efterlyst ett ”nordiskt block” i unionen, att man skulle
tala med en röst och således effektivare kunna påverka
beslutfattandet. Detta anser jag inte
vara en realistisk väg att gå. Inflytande i unionen och
Europaparlamentet kan erhållas på andra sätt genom samarbete på
ett tidigt stadium i lagstiftningsprocessen t.ex. i Nordiska
ministerrådet och Nordiska rådet. Särskilt viktigt är, att de utskott i våra
parlament som behandlar EU frågor har ett nära samarbete med varandra så att de
nordiska länderna kan stöda varandra i sådana frågor som är viktiga för oss
alla eller för enskilt nordiskt land. Som i allt annat nordiskt
samarbete bör vi vara aktiva på områden, där det finns ett gemensamt
intresse och möjlighet att nå den största nordiska nyttan. Redan genom
informationsutbyte mellan de nordiska länderna i
fackministerråden och i Nordiska rådets utskott, kan vi åstadkomma
konkreta resultat och förhindra att det t.ex. uppstår nya gränshinder
i Norden som en följd av ny EU-lagstiftning.
Hyvät ystävät,
Usein kuulee
toivomuksia siitä, että Pohjoismaiden tulisi tiiviimmin koordinoida
näkemyksiään EU:ssa. Aina pohjoismaiset jäsenet eivät kuitenkaan ole lähin
kumppani. Esimerkiksi maatalouspolitiikassa edut voivat olla hyvinkin
erilaiset. Monesti on parempi lyöttäytyä yhteen nk. samanmielisten
maiden kanssa. Arvopohjaisissa kysymyksissä Pohjoismaat kyllä tavallisesti
löytävät toisensa helposti. Suomi, Ruotsi ja
Norja valmistautuvat yhdessä Latvian ja Irlannin kanssa EU:n
taistelujoukon päivystysvuoroon vuonna 2016. Osa Brysselin
pään yhteistyöstä tapahtuu paitsi kolmen EU:ssa olevan Pohjoismaan
myös näiden kolmen sekä Baltian maiden – ns. NB6-ryhmän – välisen yhteistyön
puitteissa. Näissä ei ole pyritty kantojen säännönmukaiseen
koordinaatioon. Ennen ulkoasiainneuvostoja, joihin itse osallistun,
järjestetään NB6 -ministereiden aamiaistapaaminen.
Ei-EU-jäsenmailla Norjalla
ja Islannilla on Brysselissä omat edustustonsa ja
vaikuttajansa. Norja on ensimmäistä kertaa nimennyt hallitukseen
EU-ministerin ja vahvistaa toimintaansa Brysselissä, kun puolestaan Islannin nykyinen hallitus
on päättänyt luopua jäsenyyskeskusteluista mutta haluaa kovasti vaikuttaa
ETA-yhteistyössä. EU:ssa päätöksenteko ml. julkilausumien
teko ja työskentely eri työryhmissä on nopeatempoista eikä
norjalaisilla ja islantilaisilla ole käytössään samaa aineistoa kuin
jäsenmailla, joten on väistämättä niin, ettei Pohjoismaiden kaikkien viiden
maan koordinointi vaikuttamistyössä ole mahdollista. Pohjoismainen
yhteistyö EU:ssa toteutuu kuitenkin hyvin niissä
järjestelyissä, joissa kaikki maat ovat mukana, kuten
Schengen-kysymyksissä. Vaikuttamiseen Norja ja Islanti tarvitsevat siten muita
areenoita kuten esim. perinteiset pohjoismaiset areenat.
Färsaarten ja
EU:n makrillikiista osoittaa myös sen, että unionin sitovat säännöt eivät aina
mahdollista ”pohjoismaista solidaarisuutta”, kun
asioita EU:ssa ratkaistaan enemmistöpäätöksillä.
Käytännössä
virallisen pohjoismaisen yhteistyön ja EU:n välillä on liuta synergioita.
2000-luvulta lähtien tätä virallista yhteistyötä on sovitettu yhteen EU:n
agendaan ja on huolehdittu päällekkäisyyksien poistamisesta. Kaikissa PMN:n
ministerineuvostoissa ja instituutioissa käsitellään nykyään aiheita,
joissa on EU-ulottuvuus. Kyseessä voi olla esimerkiksi EU:n myöntämä rahoitus hankkeelle,
osallistuminen yhteistyötahona EU:n strategian toteuttamiseen tai
EU-lainsäädännön valmisteluun ja implementointiin liittyvien kysymysten
käsittely. Haluan tässä yhteydessä esittää kolme konkreettista esimerkkiä
Pohjoismaisen ministerineuvoston ja EU:n välisestä yhteistyöstä.
Ensimmäinen on
biotalous, uusi painopistealue. Pohjoismainen panos täydentää vuonna
2012 alulle pantua EU-strategiaa ”A Bioeconomy for Europe”. Ottamalla esille
arktiset alueet ja Itämeren alueen voimme myötävaikuttaa eurooppalaiseen
kehitykseen kestävän biotalouden muodossa. Pohjoismaisen ministerineuvoston
sihteeristö on valittu keskeiseksi partneriksi EU:n Itämeristrategian
päivitetyn toimintasuunnitelman biotalousosaan.
Toiseksi, Pohjoismainen ministerineuvosto osallistuu myös
”EU Arctic Impact Assessment”-projektiin, jonka tarkoituksena on edistää
kahdenvälistä keskustelua ja parempaa kommunikointia EU:n ja merkittävien
yhteistyöjärjestöjen välillä arktisissa kysymyksissä.
Kolmanneksi, Pohjoismainen
ministerineuvosto on vuodesta 2005 alkaen läheisessä yhteistyössä EU-komission
kanssa koordinoinut toimintaa Valko-Venäjällä. Valkovenäläinen maanpakolaisyliopisto
European Humanities University Vilnassa on tärkein yhteinen saavutus ja
pohjoismainen tuki hankkeelle on tehnyt mahdolliseksi maanpaossa olevien
valkovenäläisten opiskelun.
Bästa vänner,
Till slut önskar
jag fästa er uppmärksamhet vid det faktum att den så kallade
”nordistgenerationen” blir allt gråhårigare och att vi därför har som uppgift
att skola nya nordister. Redan det
officiella samarbetet förutsätter att man i ministerierna och ämbetsverken, för
att inte tala om riksdagen, är på det klara med och uppdaterad på till exempel
vad som sker inom lagstiftningen i de övriga nordiska länderna. Vi behöver en
ny generation nordiska tjänstemän. För de unga skapar nordiska utbytesprogram
och Nordjobb möjligheter, men kan dessa tävla med t.ex. EU:s nya Erasmus plus
program – är de ungas språkkunskaper i
svenska på den nivå att de vågar resa till de nordiska länderna? Även en allmän
positiv inställning i vårt land till de skandinaviska språken är en viktig
förutsättning för det nordiska umgänget och ett bevis på att Finland även i
framtiden aktivt önskar delta i det nordiska samarbetet.
Så tillbaka till dagens
fråga: Har Norden en gemensam EU-politik eller har varje land sin egen? Det
nordiska samarbetet i EU är värdefullt men ofta är det begränsat. Panelen
har säkert synpunkter på detta.
Toivotan teille
antoisia keskusteluja ja hyvää Pohjolan päivää. Jag önskar er alla en
trevlig Nordens dag!
