Kiitos kutsusta, jonka vuoksi olen Amnestyn pitkäaikaisena jäsenenä ensimmäisen kerran päässyt mukaan myös sen vuosikokoukseen.
Kansalaisjärjestöillä on tärkeä merkitys ihmisoikeuspolitiikan kehittämisessä ja toteuttamissa. Jo ihmisoikeuksien luonteen vuoksi tuloksellinen ihmisoikeuspolitiikka edellyttää avointa vuorovaiku-tusta ja yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa. Kansalaisjärjestöt tuovat keskusteluun uusia asi-oita ja näkökulmia, keräävät ja välittävät tietoa sekä kiinnittävät hallituksen huomiota epäkohtiin ja kehittämistarpeisiin.
Amnestyn yksi kulmakivistä on ollut sitoutumattomuus. Sitoutumattomuus ja terveellisen välimat-kan pitäminen hallituksiin on luonut Amnestylle aseman yhtenä uskottavimmista ja merkittävim-mistä maailmanlaajuisista ihmisoikeusjärjestöistä. Amnestyn tuottamaa tietoa pidetään yleisesti luotettava ja Amnestyä kuunnellaan myös muutoin.
Amnestynkin yhteistyö hallitusten sekä muiden kansalaisjärjestöjen kanssa on viime vuosina lisään-tynyt merkittävästi. Yhtenä syynä tähän on varmasti ollut se, että kansalaisjärjestöjen painoarvo on kansainvälistymisen ja verkottumisen myötä kiistatta kasvanut. Vapaa kansalaistoiminta ja tiedon-välitys ovat hyötyneet tietotekniikan kehittymisestä. Globaalinen reaaliaikainen tiedonvälitys tekee ihmisoikeusrikkomusten peittelyn ja salaamisen aikaisempaa vaikeammaksi. Paitsi että hallitusten on vaikeampi niihin ryhtyä on niiden myös vaikeampi olla niihin reagoimatta.
Kansalaisjärjestöjen kasvava panos on asettanut ihmisoikeuksien kunnioittamiselle korkean vaati-mustason. Tämä yhdistettynä tiedotusvälineiden kasvaneeseen kiinnostukseen on pakottanut myös hallitukset kiinnittämään asiaan entistä enemmän huomiota. Tämä näkyy myös Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, missä ihmisoikeuksien merkitys on viime vuosina kasvanut. Tavoitteena on lisätä ihmisoikeuksien painoarvoa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
Kansalaisjärjestöjen vaikutuksen kasvun rinnakkaisilmiönä voidaan nähdä kansallisvaltion merki-tyksen ja vaikutusmahdollisuuksien muutos. Talouden liberalisoituminen, ihmisten ja tavaroiden liikkumisen nopeutuminen ja lisääntyminen sekä uudet kommunikaatiotekniikat ovat muuttaneet aiemman tutun kansainvälistymisen globalisoitumiseksi jonka vaikutukset ovat monitahoiset ja osit-tain ristiriitaiset.
Globalisoituminen on paitsi väistämätön ilmiö myös monessa suhteessa myönteinen asia merkites-sään kansainvälisen työnjaon syventymistä ja talouskasvun vakauttamista tavalla joka on esim. jo nostanut sadat miljoonat ihmiset Aasiassa sellaiselle hyvinvoinnin tasolle, jossa nälkä ja nälänhädän uhka eivät enää varjosta heidän elämäänsä, kuten vain muutama vuosikymmen sitten. Mutta saman-aikaisesti kun globalisoituminen kokonaisuudessaan voi edistää maailman vaurastumista, on on-gelmana se, että tämä vaurastuminen jakaantuu myös aiempaa epätasaisemmin eri maiden ja aluei-den sisällä ja niiden välillä. Globalisoitumisen toteutuminen uusliberalististen markkinavapauksia yksipuolisesti korostavien pelisääntöjen puitteissa on myös kärjistänyt sosiaalisia vastakohtaisuuk-sia sekä voinut uhata kulttuurista moniarvoisuutta ja ekologisesti kestävää kehitystä.
Näistä syistä globalisaatio onkin nostattanut voimakkaita vastaliikkeitä jotka vaativat sekä kansalli-silta päättäjiltä että kansainväliseltä yhteistyöltä toimia joilla globalisaatio voidaan saattaa parem-paan hallintaan ja sen kielteiset haittaseuraamukset torjua. Esim. Attac-liikkeen saama suuri suosio kertoo tämän kritiikin voimasta.
Myös ihmisoikeuksien kannalta globalisaatio on voittopuolisesti myönteinen asia, mutta nostaa samalla esiin uusia haasteita.
Myönteistä on ennen muuta avoimmuuden ja läpinäkyvyyden lisääntyminen sekä globalisaation puitteissa vahvistunut ymmärrys ihmisoikeuksien jakamattomuudesta ja universaalista luonteesta. Ihmisoikeuksien vesittäminen kulttuurirelativismiin vedoten on käynyt harvinaisemmaksi eikä demokratian rajoituksia ja ihmisoikeuksien loukkauksia enää kuule puolustettavan vetoamalla esim. aasialaisiin arvoihin.
Ihmisoikeuksien osalta talouden liberalisoituminen korostaa taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyk-sellisten oikeuksien merkitystä ja siten vahvistaa ihmisoikeuksien jakamattomuutta. TSS-oikeudet eivät perinteisesti ole olleet Amnestyn ensisijaisen huomion ja toiminnan kohteena. Amnestynkin raportit ovat kuitenkin lisänneet huomiota ihmisoikeusloukkausten taloudelliseen ja sosiaaliseen kontekstiin.
Globalisaation haasteisiin vastaaminen edellyttää eri tahojen yhteisiä toimia. Tämä koskee valtioi-den ja kansainvälisten järjestöjen lisäksi myös yksityissektoria – kansalaisjärjestöjä ja yrityksiä, erityisesti monikansallisia yrityksiä. Vaikka valtioilla edelleen on ensisijainen vastuu ihmisoikeuk-sien toteutumisesta niiden toimialueella, globalisaation myötä valtion mahdollisuudet vaikuttaa eri-tyisesti monikansallisten yritysten toimintaan ovat usein kaventuneet. Myös muiden yritysten ulko-maan toimintaa on seurattava. Tähän Amnestykin on kiinnittänyt huomiota.
Globalisaation ja ihmisoikeuksien suhteen laajinta keskustelua on herättänyt nimenomaan monikan-sallisten yritysten saattaminen vastuuseen ihmisoikeuksien vastaisista teoistaan. Yritysten vastuuta on pyritty johtamaan esim. yksilön kansainvälisen rikosoikeudellisen vastuun kautta.
Kasvava julkinen huomio ja kuluttajien kiinnostus ovat saaneet yritykset itsensäkin kiinnittämään huomiota toimintansa ihmisoikeusvaikutuksiin. Kuluttajien aktiivisuudella ja eettisellä sijoittamisel-la on ollut tässä suhteessa merkittävä vaikutus. Kuluttajaliikkeen organisoimat maailmanlaajuiset kampanjat ja boikotit ovat osoittautuneet tehokkaaksi tavaksi vaikuttaa monikansallisten yritysten toimintaan, joille assosioituminen ihmisoikeusrikkomuksiin voi käydä kalliiksi.
Myös kansainvälisissä järjestöissä on yritysten toiminnasta laadittu erilaisia käytännesääntöjä. Esi-merkkinä voidaan mainita OECD:n monikansallisten yritysten käytännesäännöstö, jota tarkennettiin ministerikokouksessa kesäkuussa 2000. Usein nämä koodistot keskittyvät valitettavasti vain työ-elämän oikeuksiin. Lisäksi koodistot eivät ole juridisesti sitovia. Näistä puutteista huolimatta stan-dardit tai koodistot ovat yksi kannatettava keino ihmisoikeuksien edistämiseen.
Myös Amnesty on laatinut kattavan koodiston kansainvälisille yrityksille. Tässäkin näkyy muutos. Aluksi huomiota kiinnitettiin vain hallitusten toimiin, sen jälkeen huomio laajentui erilaisiin aseel-lista vastarintaa tekeviin ryhmittymiin ja nyt huomion kohteena ovat mm. yritykset. Kansainvälisten kansalais- ja kuluttajajärjestöjen mahdollisuudet seurata monikansallisten yritysten toimia ovatkin parantuneet huomattavasti. Hallitusten ja kansalaisjärjestöjen vuoropuhelu myös tässä asiassa on tärkeää.
Yksi vuoropuhelun mahdollistava aloite on YK:n pääsihteerin aloittama ’Global Compact’, jonka yhtenä pyrkimyksenä on sitouttaa yrityksiä ihmisoikeuksien noudattamiseen. Kansalaisjärjestöt ovat kritisoineet aloitetta muun muassa siitä, että yritykset voivat itse asiassa pestä kasvonsa olemalla mukana hankkeessa ilman, että todellista muutosta käytännöissä tapahtuu. Tässä on kansalaisjärjes-töillä merkittävä tilaisuus vaikuttaa. Mikäli Global Compactissa mukana olevat yritykset eivät toimi sääntöjen edellyttämällä tavalla, kansalaisjärjestöt voivat nostaa asian esille ja sitä kautta saada ai-kaan muutosta.
Kansalaisjärjestöjen vaikutus näkyy myös Suomen ihmisoikeuspolitiikassa. Ulkoministeriön yhtey-dessä toimiva kansainvälisten ihmisoikeusasian neuvottelukunta perustettiin 80-luvun lopulla. Ku-luneiden vuosien aikana neuvottelukunnan ja ministeriön yhteistyö on kehittynyt merkittävästi. Neuvottelukunta on osoittautunut hyväksi keskustelufoorumiksi ihmisoikeusasioissa. Se on ottanut esille uusia ihmisoikeuksiin liittyviä teemoja ja vaikuttanut ministeriön linjauksiin ihmisoikeusasi-oissa. Amnesty on alusta asti ollut edustettuna tässä neuvottelukunnassa.
Neuvottelukunnan lisäksi yhteyksiä kansalaisjärjestöihin ylläpidetään myös muilla tavoin. Epäviral-listen yhteyksien lisäksi kansalaisjärjestöt ovat usein asiantuntijoina mukana Suomen valtuuskun-nissa. Näin on ollut esim. syksyllä järjestettävää rasismin vastaista maailmankonferenssia varten järjestetyssä Euroopan alueellisessa valmistelukokouksessa sekä viime perjantaina päättyneessä Naisten asema toimikunnan kokouksessa. Kansalaisjärjestöt ovat myös mukana konferensseja val-mistelevissa toimikunnissa.
Myös Suomen määräaikaisraportoinnissa kansalaisjärjestöillä on merkittävä asema. Sen ohella, että hallitus kuulee kansalaisjärjestöjä raportteja valmistellessa rohkaistaan järjestöjä myös ns. varjora-porttien toimittamiseen sopimusvalvontaelimille. Monipuolinen tiedonsaanti on tehokkaan valvon-nan edellytys.
Yksi viime marraskuussa Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle annetun ihmisoikeuspoliittisen selvi-tyksen päämääristä on vuoropuhelun kehittäminen eduskunnan, kansalaisjärjestöjen ja muun kansa-laisyhteiskunnan kanssa. Selvityksestä on järjestetty kaksi kuulemista, jotka ovat tuottaneet hyvää aineistoa ja uusia näkemyksiä Suomen ihmisoikeuspolitiikan kehittämiseksi.
Suomi on pitänyt tärkeänä myös EU:n ihmisoikeuspolitiikan avoimuutta. Suomen puheenjohtajuus-kaudella saavutettiin tässä suhteessa kaksi edistysaskelta: ensimmäinen EU:n vuosiraportti ihmisoi-keuksista sekä keskustelufoorumi ihmisoikeuksista. Käytännöistä näyttäisi tulevan pysyviä. Lisäksi Suomi kutsui puheenjohtajuuskaudellaan ensimmäisen kerran kansalaisjärjestöjä, joista toinen oli Amnesty, EU:n ihmisoikeustyöryhmän kokoukseen. Kulloinenkin puheenjohtaja pitää myös suo-raan yhteyttä kansalaisjärjestöihin mm. Brysselin ”Contact Groupin” kautta.
Asiantuntemuksellaan Amnesty ja muut kansalaisjärjestöt vaikuttivat Suomen puheenjohtajuuskau-della merkittävästi EU:n kuolemanrangaistuspolitiikan eteenpäinviemiseen. Tälläkin hetkellä EU:ssa käsitellään Amnestyn aloitetta. EU:n kidutuksen vastaista toimintaa koskevien suuntaviivo-jen käsittely on jo pitkällä.
Jatkossa Suomi pitää tärkeänä, että EU:n vuosiraporttia kehitetään entistä kattavammaksi. Nykyisel-lään raportti keskittyy enimmäkseen EU:n ulkosuhteisiin sekä EU-maiden toimintaan kansainväli-sillä foorumeilla. Jatkossa EU:n sisäisen tarkastelun osuutta tulisi vahvistaa. EU:n ihmisoikeuspoli-tiikan uskottavuuden kannalta on olennaista, että toimintaa ulkosuhteissa ja EU-alueella tarkastel-laan yhdenmukaisten kriteerien pohjalta. Esim. EU-alueella tapahtuva kidutus, epäinhimillinen tai halventava kohtelu voisi olla yksi aihe, jota olisi hyvä tarkastella myös vuosiraportissa.
Kansalaisjärjestöjen asiantuntemusta on pystytty hyödyntämään myös Suomen ihmisoikeuspolitii-kan painopistealueilla naisten, lasten, vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen oikeuksien kohdalla. Olemme voineet rakentaa yhdessä kansalaisyhteiskunnan kanssa vahvaa osaamista ja edistää kan-sainvälisissä yhteyksissä naisten ja tyttöjen asemaa. Sama koskee vähemmistöjen ja alkuperäiskan-sojen oikeuksia joiden kunnioittamisen tarve on yksi globalisaatiokehityksen korostamista haasteis-ta. Nämä ryhmät ovat itse osallistuneet Suomen politiikan muotoiluun ja myös sen ajamiseen kan-sainvälisillä foorumeillä.
Lapsen oikeuksien edistämiseen liittyy osittain erilaisia kysymyksenasetteluja kuin naisten, vä-hemmistöjen ja alkuperäiskansojen kohdalla. Lasten on vaikea puolustaa omia oikeuksiaan. He ei-vät voi osallistua täysivaltaisesti itseään koskevaan päätöksentekoon esimerkiksi kansainvälisissä kokouksissa. Lapsi on kuitenkin oikeuksien subjekti, ei vain objekti. Voimme tietenkin tukeutua aktiiviseen ja osaavaan järjestökenttään. On kuitenkin varmistettava, että lapsia kuullaan aina kun se on mahdollista ja että lapsen etu asetetaan etusijalle kaikessa päätöksenteossa. Tätähän edellyttää myös lapsen oikeuksien sopimus.
Myös Amnesty ansaitsee kiitoksen siitä, että se on kiinnittänyt viime aikaisissa raporteissaan huo-miota naisten ja lasten kohtaamiin ihmisoikeusloukkauksiin. Näitä ihmisoikeusloukkauksia ei tulisi marginalisoida vain erityiskysymyksiin keskittyville kansalaisjärjestöille.
Naisten, lasten, vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen oikeuksia on painotettava jatkossakin, sillä nämä ryhmät joutuvat edelleen muita helpommin syrjinnän kohteeksi. Erityishuomiota ansaitsevat myös vammaiset sekä seksuaaliset vähemmistöt. Ihmisioikeuksien ydin on syrjimättömyys. Syrjin-nän kieltäminen on käytännössä edellytys ihmisoikeuksien aidolle, universaalille toteutumiselle.
Syrjimättömyyteen liittyy läheisesti taistelu rasismia vastaan. Syksyllä Etelä-Afrikassa pidettävän rasismin vastaisen maailmankonferenssin valmisteluissa Suomi on korostanut vähemmistöjen oike-uksia ja naisnäkökulmaa. Hallituksen vastuu rasismin torjunnasta on keskeinen, mutta kovin ih-meellisiä tuloksia tuskin syntyy ilman kansalaisyhteiskunnan panosta. Ulkoministeriö on viime ai-koina pyrkinyt tiivistämään yhteistyötä paitsi kansalaisjärjestöjen, myös tutkijayhteisön kanssa. Rasismi on monitahoinen ilmiö, jonka torjumisessa tarvitaan myös tutkijoiden erityisasiantunte-musta.
Toivotan Amnestylle onnea ja menestystä sekä voimia tulevalle toiminnalle. Vahvaa kansalaisjär-jestöjen panosta tarvitaan myös jatkossa työssä ihmiosoikeuksien puolesta.
