UUSLIBERALISMI JA PASSIIVISUUS SOSIALIDEMOKRATIAN VASTUSTAJAT
– SDP pyrkii vaaleissa mahdollisimman hyvään tulokseen. Emme hae valtakirjaa millekään hallituspohjalle tai virkamiesten vero- tai muille ohjelmille, vaan sosialidemokraattisille linjauksille sellaisina kuin ne viimeksi kesän puoluekokouksessa vahvistettiin. Vaalitulos ja hallitusneuvottelut ratkaisevat hallituspohjan.
– Toivomme ja tähtäämme siihen, että myös uusi hallitus voidaan muodostaa sosialidemokraattien johdolla. Tämä tulee voida todeta sortumatta sellaiseen ylimielisyyteen, jossa ennakkoon kieltäytyisimme osallistumasta muuhun kuin sd-vetoiseen hallitukseen.
– Vaalityössään SDP ei vähäisimmässäkään määrin väistä vastuutaan viime vuosien hallituspolitiikasta; miksi me antaisimme kunnian menestyksekkäästä Suomen kilpailukykyä ja vakaata kehitystä vahvistaneesta politiikasta porvarillisille hallituskumppaneille.
– Ihmisten luottamusta emme kuitenkaan voita vain vetoamalla menneisiin saavutuksiin. On osattava vastata oikein ja uskottavasti ihmisten huoliin hyvinvointipalvelujen ja työllisyyden tulevaisuudesta. Sosialidemokratian solidaarisuutta ja yhteisöllisyyttä korostavalle sanomalle on jälleen kysyntää.
– Sosialidemokratialla on kaksi vaarallista vastustajaa. Yksi on sokeasti markkinavapauksiin uskova uusliberalismi, joka kieltää yhteisöllisyyden arvon ja merkityksen. Vaikka porvaripuolueetkin varovat jo vetovoimaansa menettäneitä uusliberalistisia äänenpainoja, näkyvät ne esimerkiksi virkamiestyönä tuotetuissa veroesityksissä.
– Toinen vastustajamme on politiikan vaihtoehdottomuuden tunteeseen perustuva passiivuus ja välinpitämättömyys. Sen voittaminen on vaaleissa suuri haasteemme.
