Sipilän perjantaina nimitettävän hallituksen ohjelmaa on vielä käytävä tarkemmin läpi, mutta jo otsikkokäsittely vahvistaa sen, että edessä on rajua oikeistopolitiikkaa toteutettava hallituskausi. Ohjelma tähtää tietoisesti vaikkei julkilausutusti tuloerojen kasvattamiseen, eriarvoisuuden kasvuun ja luokkayhteiskunnan paluuseen. Pariin miljardiin nousevat indeksileikkaukset, sosiaaliturvan ja työttömyysturvan leikkaukset sekä kuntien palvelusäästöt ja palvelumaksujen korotukset tulevat eniten ja kipeimmin kohdistumaan pienituloisiin ja heikommassa asemassa oleviin ihmisiin. Tämän jälkeen Sipilän esittämät hurskaat vetoomukset suurituloisille leikata palkkojaan ovat tympeää ja halpaa populismia.
Eläkeläisten osalta hehkutetaan 30 miljoonan lisäystä takuueläkkeisiin samanaikaisesti, kun eläkeläisten asumistukea leikataan 123 miljoonaa. Tämä on monissa kohdissa toistuva linja, pienillä korjauksilla koitetaan kiinnittää huomio pois paljon suuremmista ja eriarvoisuutta kasvattavista leikkauksista.
Ympäristö- ja ilmastopolitiikassa on tulossa taantumuksellinen jarrumieshallitus.
Ohjelman ulko- ja turvallisuuspoliittisesta osiosta totesin jo sen julkistamisen jälkeen, että sen kanssa voidaan hyvin elää, mutta sekin EU- ja maahanmuuttopoliittisen kokonaisuuden kanssa viestii paluusta sisäänpäin kääntyvään, omaan kapeaan etuunsa keskittyvään ja aktiiviselle rauhanrakentamiselle selkänsä kääntävään Suomeen, joka kuvittelee että puolustusmäärärahojen korotus riittäisi turvallisuuspolitiikan sisällöksi. Kehitysyhteistyömäärärahojen raju leikkaus tulee saattamaan solidaarisuudesta piittaamattoman Suomen ikävään asemaan YK:ssa ja meille lähimmän viiteryhmän, Pohjoismaiden, joukossa ja haittaamaan monin tavoin Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tehokasta hoitoa.
Muutoin olen sitä mieltä, että palkansaajajärjestöjen kannattaa sitoutua maltilliseen kilpailukykyä ja työllisyyttä tukevaan yhteiskuntasopimukseen, kunhan siihen ei liitetä työajan pidennyksiä tai muita työolojen heikennyksiä. Samalla järjestöjen tulisi torjua kylkiäiseksi tarjottu tuloveron miljardialennus ja vaatia vähintään samansuuruista pahimpien leikkausten perumista.
Kaiken tämän voisi paremmin ymmärtää, jos hallituksen talouspolitiikan voisi uskoa nostavan Suomen taas paremmalle kasvu-uralle ja luovan kosolti uusia työpaikkoja. Tällä ohjelmalla se ei tule onnistumaan, vaan vaarassa on että se edelleen leikkaa kasvun ja työllisyyden edellytyksiä. Tuottavuutta ja todellista kilpailukykyä ei edistetä leikkauksin, säästöin ja työntekijöiden asemaa heikentämällä, vaan panostamalla osaamiseen ja tietotaitoon. Nyt hallitus päinvastoin leikkaa lähes 700 miljoonaa lisää jo kovia kokeneelta koulutus- ja tutkimussektorilta .
27.5. 2015
