Itsenäisyysjuhlinta kotimaassa on parina viime vuonna jäänyt minulta väliin samaan aikaan pidetyn ETYJ:n ministerikokouksen vuoksi. Nyt pääsin takaisin Baselin ETYJ-kokouksesta jo itsenäisyyspäivän aatoksi.
ETYJ on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen paljon otsikoissa. Syy on Ukrainan kriisissä, joka on synnyttänyt sen paradoksaalisen tilanteen, että samalla kun ETYJ:n neljäkymmentä vuotta sitten vahvistettuja periaatteita voimapolitiikasta pidättäytymisestä, valtioiden sisäisiin asioihin puuttumattomuudesta ja rajojen koskemattomuudesta on loukattu räikeästi, on ETYJ:iin kuitenkin kohdistunut uusia odotuksia konfliktin lopettamiseksi.
Konfliktin lopettaminen on mahdollista vain osapuolten sopimuksella, mikä tarkoittaa sitä että ratkaisun avaimet ovat suurimmaksi osaksi Moskovassa, pienemmältä osin Kiovassa ja vähän myös Brysselissä ja Washingtonissa. Arvaamaton rooli on niillä ei-valtiollisilla toimijoilla Donbassissa, jotka ovat kyllä niitä tukevista hallituksista riippuvaisia, mutta eivät niiden täydellisessä hallinnassa. Moskovalla on kuitenkin niin halutessaan keinot saada sopimuksia noudattamaan myös kaikki Donbassin separistiryhmät, jotka ovat voineet saavuttaa ja ylläpitää asemansa vain Venäjän sotilaallisen ja muun tuen varassa.
Jos Minskin sopimusten pohjalta halutaan edetä konfliktin rauhoittamiseksi ja ratkaisemiseksi, on ETYJ:llä välttämättömän kansallisen dialogin fasilitoijana ja kahden monitorointimission ylläpitäjänä korvaamaton rooli ratkaisujen täytäntöönpanossa ja valvonnassa.
Ukrainan konflikti oli keskeinen asia jokseenkin kaikissa Baselin kokouksen puheenvuoroissa. Se ei kuitenkaan silti tarkoita, että ETYJ olisi muissa asioissa käynyt toimintakyvyttömäksi konfliktin johdosta. Vaikka yleistilanne luonnollisesti heijastuu kaikkeen ETYJ:n toimintaan eikä kaikista valmistelluista asioista syntynyt päätöksiä, kyettiin Baselissa myös pääsemään yhteisymmärrykseen kaikkiaan 15 päätöksestä, mm. korruption vastaisesta toiminnasta, ulkomaisia taistelijoita koskevasta julistuksesta, antisemitismiä koskevasta julistuksesta sekä naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta, minkä aikaansaamisessa Suomi oli erityisen aktiivinen.
Ensi vuonna on kulunut 40 vuotta Helsingin ETYK-konferenssista ja sen päätösasiakirjan allekirjoittamisesta. Siihen liittyen valmisteltu Helsinki + 40 julistus hyväksyttiin suppeassa muodossa jättäen vielä avoimeksi ja seuraavan puheenjohtajamaan Serbian ratkaisuista riippuvaiseksi miten tätä merkkivuotta voidaan käyttää ETYJ:n merkityksen ja toiminnan vahvistamiseksi. Tätä pohditaan myös tämän vuoden puheenjohtajamaan Sveitsin vielä ennen vuoden loppua asettamassa eminenttien henkilöiden – ja toivottavasti siinä on tasapainoinen sukupuolijakauma, eikä vain miehiä – paneelissa.
Siitä ettei tämän harjoituksen tarkoituksena voi olla ETYJ:n periaatteiden uudelleenkirjoittaminen ja vesittäminen vallitsi laaja yksimielisyys. 1975 hyväksytyt periaatteet eivät olleet yhdenkään osapuolen sanelemia toisen heikkouden tilaa hyväksikäyttäen, eikä nyt nähty periaatteiden rikkominen ole tehnyt niistä suinkaan vanhentuneita. Tärkein haaste on puida sitä, miten niiden rikkomista voidaan parhaiten estää.
6.12. 2014
