Eurooppa-neuvoston kokouksessa sorvattiin päätöksiä siitä, mitä EU muutaman vuoden kuluttua voisi tehdä velkakriisien toistumisen estämiseksi, mutta näillä päätöksillä ei ole varsinaisesti tekemistä sen kanssa, mitä euromaiden talouden vakauttamiseksi tässä ja nyt pitää tehdä. Epäsuora yhteys tulee siitä, että nämä päätökset antavat sisäpoliittisen oikeutuksen sille, että Saksa voi hyväksyä vaieten sen, mitä Euroopan keskuspankin joka tapauksessa pitäisi tehdä kriisin hoitamiseksi. Viimeistään vuonna 2013 käyttöön otettavasta, väliaikaisen ERVV:n korvaavasta Euroopan vakausmekanismista on jo aiemmin tehty päätökset, joita nyt haluttiin tarkistaa kahdelta osin. Yksi oli heikentää siihen sisältynyttä sijoittajavastuuta. Tätä on tulkittu kahdella vastakkaisella tavalla. Suomen tulkinta on, että kyse on vain kosmeettisesta muutoksesta, jolla mahdollistettiin se, että Van Rompoy saattoi kokouksen jälkeen lepytellä markkinavoimia ja vakuuttaa, että sijoittajien (aika vaatimaton) osallistuminen Kreikan velkajärjestelyihin jää poikkeustapaukseksi. Isompi ongelma on noussut siitä, että EVM:n aikaisempi säädös lainapäätösten yksimielisyydestä muutettiin niin, että päätökset voitaisiin tehdä 85 % määräenemmistöllä. Vaikka ministeritasollakin on käsitteitä sekotettu, ei tässä ole kyse sellaisesta määräenemmistöpäätöksenteosta EU:ssa unionin toimivaltaan kuuluvissa asioissa, jonka laajentamista Suomi on kannattanut ja kannattaa edelleen. Tässä on kyse perussopimuksen ulkopuolisella valtiosopimuksella perustetun rahoitusvälineen päätöksenteosta, jossa EVM:n pääomasta 85 prosenttia maksavat voisivat pakottaa pienemmätkin osuuden haltijat niiden tahdon vastaisesti, esimerkiksi Suomessa ilman eduskunnan päätöstä, osallistumaan lainojen miljardirahoitukseen. Kääntäen tämä tarkoittaa sitä, että Saksalla, Ranskalla ja Italialla on tällaisiin päätöksiin veto-oikeus, mutta ei pienemmillä mailla. Tätä Suomen hallitus ja eduskunta eivät ole valmiit hyväksymään. Sillä, pitäisikö tällainen sopimus Suomessa hyväksyä perustuslainsäätämisjärjestyksessä 2/3 enemmistöllä vai riittäisikö yksinkertainenkin enemmistö, ei ole tähän kantaan merkitystä, vaikka jotkut ovat halunneet piiloutua tämän taakse. Siksi sellaisella ”luovalla juridisella ratkaisulla” jolla tämä voitaisiin kiertää, on merkitystä vain viestinä sen etsijöiden valmiudesta kikkailla Suomen perustuslailla. Eurooppa-neuvoston kokous ei muutoinkaan ollut mikään yksiselitteinen menestys. Kuten fb-päivityksessäni eilen totesin: ”Demokratian kriisi Euroopassa syvenee. Euron tulevaisuuden ratkaisee se, mitä Euroopan keskuspankki tekee maanantai-aamuna, mutta Saksan ja Ranskan puskasta tuomat oikeistopolitiikkaa edustavat mullistukset, kuten vaatimus 0,5 prosentin alijäämäsäännön korjaamisesta jäsenvaltioiden perustuslakeihin, vaarantavat koko Eurooppa-projektin legitiimisyyden.” 10.12. 2011
10.12.2011
