Venäjän ulkoministeriö on julkaissut verkkosivuillaan laajan raportin otsikolla ”raportti ihmisoikeustilanteesta valikoiduissa maissa”. Tämä saattaa näin valikoiduissa maissa monin paikoin nostattaa kulmakarvoja ja kenties rypistääkin niitä, mutta perusajatus on mielestäni hyvä ja tervetullut. Arvioimalla avoimesti muiden maiden ihmisoikeustilanteita ja niissä esiintyviä puutteita Venäjä liittyy niiden maiden joukkoon jotka lähtevät siitä, että kansainvälisissä sitovissa sopimuksissa määritellyt universaalit ihmisoikeudet eivät ole valtioiden sisäisiä asioita vaan jokainen valtio on myös tilivelvollinen muille ihmisoikeuksien toteutumisesta. Suomi ei ole mitenkään erityisasemassa mm. EU-maita, USA:a ja Kanadaa arvioivassa raportissa, eikä Venäjä ole ainoa maa, joka on esittänyt Suomen ihmisoikeustilanteesta arvioitaan. Tässä raportissa Suomea koskevat huomautukset ovat pääosin asiallisia ja aiheellisiakin, kuten huomiot oikeudenkäyntien kohtuuttomasta venymisestä, maahanmuuttajiin kohdistuvasta syrjinnästä, perheväkivallasta, sukupuolten palkkaeroista, huostaanottojen yleisyydestä tai venäjänkielistä väestöä koskevan kansallisen politiikan puuttumisesta. Näihin olemme Suomessa itsekin toivoneet parannusta.
Raportissa on nostettu esiin myös eräitä nimettyjä lasten huoltajuuskiistoja, joissa toinen osapuoli on Venäjän kansalainen. Tällaisten asioiden osalta olen jo yli 40 vuotta sitten Helsingin kaupungin lastensuojelulautakunnan puheenjohtajana oppinut, että lastenhuoltajuuskiistoissa julkisuuden kautta käräjöinti on aina kyseenalaista, yleensä lapsen edun vastaista ja ongelmallista myös siksi, että vaitiolovelvollisuutta kunnioittavat viranomaiset eivät sellaiseen voi osallistua. Mitään tapausta ei pidä arvioida vain yhden osapuolen kertomusten perusteella. Siksi riittää kun totean, että näissäkin asioissa Suomessa viime kädessä oikeuslaitos valvoo sitä, että kaikkia lakeja ja sopimuksia noudatetaan ja että aina yritetetään hakea lapsen edun kannalta paras ratkaisu.
Kaiken kaikkiaan tällainen raportointi luo edellytyksiä käydä aitoa ihmisoikeusdialogia, mukaanlukien mahdollisuuden kysyä myös sen perään, miten vastaavankaltaiset ja monet muutkin asiat on Venäjällä hoidettu.
3.1. 2012
