Kirjoitin hallituksen elisen budjettiriihen aikana facebookin seuraavan päivityksen: ”Rutikuiva budjettiriihi tilanteessa, jossa kaikki on jo suurinpiirtein sovittu ja ministerineuvottelut toteutettu kirjeenvaihdolla ei ole kestävä malli, vaikka nyt ymmärrettävä. Jatkossa saadaan hallitustyöskentelystä toivottavasti aidosti interaktiivisempaa. UM elää tämän budjetin kanssa, eikä kehykään kuole vaikka kipeää tekeekin.” Toisin kuin Yle uutisoinnissaan yritti esittää, ei tämä ollut jupinaa budjetin sisältöön sen enempää kuin neuvottelumenettelyyn nähden. Päinvastoin, jos minulle olisi tiedotustilaisuudessa osoitettu jokin kysymys olisin heti todennut yhtyväni kaikkiin ministeri Panglossin lausuntoihin, joita hallitusryhmien vetäjät olivat jo budjetista ehtineet antaa.
Se miksi menettelytapa budjettineuvotteluissa oli nyt poikkeuksellinen johtui pitkien hallitusneuvottelujen sanelemasta uudesta kireäastä aikataulusta, mutta yhtä lailla siitä että hallitusneuvotteluissa myös pitkälti ratkaistiin kaikki tähän budjettiin liittyvät isot linjakysymykset. Näin oli nyt hyvä, mutta jatkossa joudutaan väistämättä palaamaan myös aikaavievempiin ja perusteellisempiin neuvottelumenettelyihin.
Ulkoministeriölle budjetti ja seuraavien vuosien kehykset merkitsevät väistämätöntä laihdutuskuuria, joka johtaa siihen että Suomen on lakkautettava huomattava määrä ulkomaanedustuksensa toimipisteitä, vaikka odotukset ja tarpeet edustustoverkoston kattavuuden ja palvelukyvyn parantamisesta ovat samanaikaisesti kasvaneet. Erityisen ongelmalliseksi tämä tulee niissä paikoissa, joissa lähetystöjen ja henkilökunnan turvallisuuden varmistaminen edellyttää poikkeuksellisen raskaita ja kalliita ratkaisuja, joiden tarpeesta Kabulin toissapäiväinen terrori-isku on vakava esimerkki. Niin pitkälle kuin mahdollista tätä täytyy koittaa lieventää tehostamalla pohjoismaiden yhteistyötä ja joissain tapauksissa myös lisäten ja kehittäen Baltian maiden kanssa tehtävää yhteistyötä.
On silti hyvä muistaa, että ulkoministeriön vähäiset tarpeet ja ongelmat on osattava asettaa oikeaan suhteeseen kestävän kehityksen, talouspolitiikan, työllisyyden ja hyvinvointivaltion todella merkittävien ja paljon vaikeampien suurten tulevaisuuslinjojen rinnalla.
15.9. 2011
