Elämme poikkeuksellisen suuren epävarmuuden ja epätietoisuuden aikaa. Päällimmäinen huolemme on yhteisvaluuttaa horjuttava Euroopan velkakriisi. En tätä kirjoittaessani vielä tiedä, mitä euromaiden johtajat Brysselissä ovat keskiviikkona päättäneet, mutta siitä voi lähteä että parhaimmassakaan tapauksessa päätökset eivät vielä poista kriisiä päiväjärjestyksestä. Hyvä on havaita, että muu Eurooppa on lähestymässä suomalaista realistista näkemystä kriisin hoidossa, etenkin Kreikan osalta.
Suomen talouden perusta on paljon paremmassa kunnossa kuin useimpien Euroopan maiden. Työmarkkinoilla keskusjärjestöjen kesken saavutettu yhteismmärrys tuloraameista on tärkeä ja tervetullut vakauttava tekijä. Silti keskinäisen riippuvuuden maailmantaloudessa ei oma hyvä taloudenpito vielä yksin estä talouden lamaantumista, jos finanssimarkkinat yskivät, vienti tyrehtyy ja luottamus katoaa. On siis varauduttava huonompiinkin aikoihin, mutta silloinkin on tärkeätä välttää paniikkiratkaisuja. Hallitusohjelmassa on kuitenkin raamitettu se, millä tavoin mahdollisesti tarpeelliset lisätasapainottamistoimet tehdään.
Hallitusohjelman keskeinen tavoite on eriarvoisuuden vähentäminen. Onnistuminen tai epäonnistuminen tämän suhteen tulee oikeutetusti ratkaisemaan hallituksen seuraavissa vaaleissa saaman arvosanan. Oikeudenmukaisuuden vaatimus on meillä ja maailmalla noussut myös uusien perinteisen politiikan ja järjestökentän ulkopuolelta syntyneiden kansalaisliikkeiden kautta sellaiseksi voimaksi, jota ei enää voi millään kriisimantroilla sivuuttaa. Oikeata kriisitietoisuutta on päinvastoin se, että nyt on edellytettävä suurimpia uhrauksia niiltä, joilla on eniten varaa tinkiä vauraudestaan, kun tähän asti näillä mantroilla on pohjustettu sitä, että heikommassa asemassa jo entuudestaan olevien tulisi varautua edelleen vyön kiristämiseen.
Tämä tulee olemaan keskeinen teema myös Vapaus Valita Toisin liikkeen tapahtumassa lauantaina 5.11. Paasitornissa. Tavataan siellä!
26.10.2011
