Reilu vuosi sitten vierailin Suuren valiokunnan valtuuskunnassa Minskissä. Maa teki odotuksiin nähden myönteisemmän vaikutuksen ja olen kannattanut sitä varovaista lahentymistä ja yritystä sitouttaa Valkonvenäjää eurooppalaisiin standardeihin, jota EU on nyt harjoittanut. Samoin Pohjoismaiden neuvoston aktiivisuus Valkovenäjän suuntaan on ollut perusteltua. Tämänkertainen PN:n ja Baltian neuvoston järjestämä seminaari oli jo neljäs, mutta aikaisemmat on pidetty naapurimaassa Vilnassa. Nyt ensimmaistä kertaa Minskissä järjestettyyn tilaisuuteen oli saatu mukaan edustava joukko sekä oppositiopuolueiden edustajia että jäseniä maan yksinomaan Lukashenkan kannattajista koostuvasta parlamentista ja yksi ministerikin. EU:n ja pohjoismaiden kädenojennus Valkovenäjälle ei ole toistaiseksi johtanut juuri mihinkään tulokseen. Aivan ilmeisesti Lukashenkan hallitus haluaa kuitenkin jatkaa lähentymistä, jos ei muuta niin tasapainottaakseen hankalan isonveljen Venäjän vaikutusta, mutta tekee sen eteen vain sen minimin, jota vaaditaan jotta EU:ssa ei palattaisi sanktiopolitiikkaan. Näin otettu muutama varovainen askel avoimuuden suuntaan on kuitenkin voitu taspainottaa kiristävillä toimilla toisaalla. Auttoiko tämänkertainen tilaisuus avautumista? Ainakin pohjoismaiden edustajat saivat kertoa esimerkiksi sen mikä on demokratian, ihmisoikeuksien ja naisten aseman osuus niiden menestyksessä. Muutoin keskustelut isäntämaan edustajien kesken olivat osin aika rajuakin syyttelyä ennemmin kuin mitään aitoa dialogia, eikä hallituksen lehdistö tietenkään kertonut niistä mitään. Edistysaskel kuitenkin oli, että tällaista keskustelua ylipäätään oli mahdollista käydä nyt Minskissä. Täytyy kuitenkin tarkkaan seurata, vedetäänkö tältäkin avaukselta mattoa alta toisenlaisilla toimilla. 23.3. 2010
23.3.2010
