Kun asiallinen ja poliittisesti täysjärkinen ulkoministeri Renato Ruggiero sai tarpeekseen pääministeri Silvio Berlusconin toilauksista ja erosi hallituksesta tammikuussa 2002 otti Berlusconi lähes vuodeksi haltuunsa myös ulkoministerin salkun. Hän osallistui mm. yhteen ulkoministereiden epäviralliseen Gymnich-kokoukseen, jossa puhuimme kansainvälisestä rikostuomioistuimesta ja suhtautumisesta Yhdysvaltain painostukseen, joka tähtäsi koko tuomioistuinsopimuksen mitätöintiin. Halusimme myös komission oikeudellisen osaston arvion tilanteesta. Silloin Berlusconi käytti pitkän puheenvuoron siitä, että emme voi kysyä juristeilta mielipidettä antamatta heille ensin selvää poliittista ohjausta asiasta. Tokaisen vieressäni istuneelle komission puheenjohtaja Romano Prodille, ”he’s describing how the Italian legal system works” (B kuvaa miten Italian oikeusjärjestelmä toimii), missä vaiheessa Prodi sai liki hysteerisen naurukohtauksen. Samassa kokouksessa Berlusconi väläytti myös pellemestaritaitojaan ja onnistui typerällä, omasta mielestään hauskalla sovinistisella vitsailullaan suututtamaan Ruotsin Anna Lindhinkin, joka lakkasi tervehtimästä Berlusconia. Pääministerin asiattoman huulenheiton esimerkiksi muiden maiden ruoka- ja muustakin kulttuurista voi vielä kuitata huonona makuna, mutta hänen sovinistinen käyttäytymisensä ja puheensa tuskin misssään muussa sivistysvaltiossa mahdollistaisivat pääministerinä jatkamisen. Vakavampaa kuin tämä itsensä pelleksi tekeminen on kuitenkin se, että Berlusconi on koonnut miljoona-omaisuutensa myös sellaisilla liiketoimilla, joiden häikäilemättömät menettelytavat ylittävät ainakin sopivaisuuden rajat ja ovat nostaneet vakavia syytöksiä niin korruptiosta kuin monien lakien rikkomisesta. Ne poikivat syytteitä ja poliisitutkimuksia, kunnes Berlusconi ratkaisi viime vuonna ongelmansa säädättämällä parlamenttienemmistöllään itselleen täydellisen syytesuojan. Tätä oli edeltänyt jatkuva Italian syyttäjäviranomaisten panettelu ja toimintamahdollisuuksien rajoittaminen. Berlusconilla on kansansa demokraattinen mandaatti – kuten oli myös Hamasilla Palestiinassa ja Putinilla Venäjällä – vaikkei sitä ihan puhtain keinoin olisikaan hankittu. Berlusconi nimittäin käyttää ja väärinkäyttää pelottavan laajaa mediavaltaa sekä itse omistamansa konsernin – jolla on hallussaan noin puolet Italian valtakunnallisista tv-kanavista – kautta että alistamalla Italian valtiollisen radion ja television käyttöönsä. Berlusconi ei ole vain Italian häpeä vaan koko Euroopan. 10.5. 2009
10.5.2009
