Silvio Berlusconi vei G-8 maiden johtajat L’Aquilaan päivittelemään huhtikuisen maanjäristyksen luonnontuhoja. Toivottavasti osanottajat käyttivät tilaisuutta tarkastellakseen laajemmin myös niitä ihmisperäisiä tuhoja, joita Berlusconi niin Italian demokratiaa kuin talouttakin rappeuttavalla toiminnallaan on aikaansaanut. On selvää, että maailman kasaantuvien kriisien ratkomiseen tarvitaan monenlaisia ja tasoisia epävirallisia tapaamisia, kokouksia ja neuvotteluja. G8 on yksi tällainen vakiintunut kokoonpano, mutta sen oikeutus toimia maailman johtajana on kuitenkin heiveröinen ja sen tuloksellisuus vähenevä. G8:aa edustavammaksi ja potentiaalisesti merkittävimmäksi on noussut G20 ryhmä, jossa myös suuret kehitysmaat ovat mukana. Senkin legitimiteettiä tulisi vahvistaa, vaikka siten kuin yhdessä entisten ulkoministerikollegojeni Mogens Lykketoftin ja Artis Pabriksin kanssa vähän aikaa sitten ehdotin. Uusittu G20 voisi myös kokonaan korvata nykyisen kaltaisen G8:n kokoontumiset. Mutta ennen kuin G8 panee lapun luukulle se voisi vielä tehdä tärkeän palveluksen hyvälle hallinnolle ja demokratialle jättämällä joukosta pois Italian, jonka mukanaolo on jo ilman Berlusconiakin huterasti perusteltavissa.
10.7. 2009
