Maailma on ainakin otsikoiden ja lausumien tasolla kokenut myöhäisenäkin tervetulleen ilmastoherätyksen. Siihen liittyy voimakkaasti myös pyrkimys ratkaista päästöjen vähentämisen tarve kehittämällä kokonaan uusia teknologioita. Tässä ei ole kyse vain siitä, että otetaan kaikkialla käyttöön paras ja puhtain olemassaoleva teknologia, vaan yhtä lailla siitä, että uusien teknologioiden odotetaan ratkaisevan nyt vielä mahdottomia asioita. On tietysti luonnollista ja välttämätöntä käyttää täysimääräisesti teknologisen kehityksen avaamia uusia mahdollisuuksia, sillä se ei tule koskaan yht’äkkisesti pysähtymään. Samalla on kuitenkin varottava odottamasta ihmeratkaisuja, jotka päästäisivät meidän välttämättömyydestä luopua jatkuvaan energiankulutuksen kasvuun perustuvasta kehitysajattelusta ja oikeuttaisivat lykkäämään nyt poliittisesti liian hankaliksi ja taloudellisesti turhan kalliiksi koettuja toimia. Jo vuosikymmenien ajan on haaveiltu halvan ja ehtymättömän fuusioenergian käyttöönsaamisesta, jonka jäljelläolevien teknistaloudellisten ongelmien ratkaisun on kerrottu häämöttävän oven takana. Vieläkään ei tätä läpimurtoa ole tapahtunut ja hype fuusioenergian ympärillä on jo takavuosien tasosta melkolailla laantunut. Eilisiä fuusioenergiaodotuksia vastaa tänään vankka usko hiilidioksidin talteenottoteknologiaan ilmastonmuutoksen ratkaisijana. Tähän luotetaan ennen muuta runsaasti maailman saastuttavinta energialähdettä kivihiiltä tuottavissa ja käyttävissä maissa, kuten Yhdysvalloissa, Saksassa ja Kiinassa, mutta myös öljyrikas Norja on satsannut tähän voimakkaasti. Itse teknologia, jolla savupiipusta kerätään hiilidioksidi talteen ja painetaan se maanalaisin onkaloihin säilytettäväksi on jo olemassa, vaikka se toistaiseksi onkin taloudellisesti täysin kannattamatonta. Kun, ja jos, teknologian kehitys painaa kustannukset kilpailukykyiselle tasolle, niin avautuuko maailmalle sitten uusi hiilenkäyttäjien tuprutteluparatiisi? Tämän suhteen epäily ja varovaisuus ovat paikallaan. Kuinka kestävä ajatus ylipäätään on survoa satoja miljoonia tonneja hiilidioksidia maan alle luottaen siihen, että ne siellä pysyvät ikuisesti ja turvallisesti ilman, ettei niistä pääse lainkaan karkaamaan ilmakehään teknologian ennakoimattomien virheiden tai luonnonkatasfrofien seurauksena? Toisin kuin radioaktiivisilla jätteillä hiilidioksidilla ei ole edes puoliintumisaikaa. 24.3. 2009
24.3.2009
