Kun tuuli kääntyi
Viime vuonna ilmestynyt Kjell Östbergin Olof Palme-elämäkerran ensimmäinen osa on saanut jatkokseen Palmen puoluejohtajakauden kattavan toisen osan. Ensimmäisessä osassa kuvattiin kattavasti ja analyyttisesti Palmen nousujohtoinen karriääri ylioppilaspoliitikosta Tage Erlanderin avustajuuden kautta opetusministeriksi ja Erlanderin seuraajaksi ja samalla Ruotsin pääministeriksi vuonna 1969. Östbergin elämäkerran perusteesi oli, että Palmella oli, monien muiden ulkoisten avujen ja taitojen ohella, poikkeuksellinen kyky elää ja ymmärtää aikaansa, aistia oikea-aikaisesti se mitä oli tapahtumassa ja tulossa ja tarttua tilanteen antamiin mahdollisuuksiin. 60-luvulla se tarkoitti sitä, että länsimielisestä ja amerikkalaisystävällisestä kylmän sodan soturista tuli 60-luvun radikalismin ymmärtäjä ja, niin pitkälle kuin mahdollista, sen haltuunottaja.
Jälkeenpäin voi sanoa Palmen uran parhaan hetken samoin kuin hänen henkilökohtaisen suosionsa olleen huipussaan juuri vastavalittuna pääministerinä vuonna 1969. Seuraavan vuoden uuden yksikamarisen parlamentin ensimmäisissä vaaleissa sosialidemokraatit menettivät melkein viisi prosenttiyksikköä äänistä, mutta pysyivät hallituspuolueena vasemmistopuolue kommunistien tuella. Kolme vuotta myöhemmin SAP hävisi vielä melkein kaksi prosenttiyksikköä lisää, mutta Palme pystyi jatkamaan vielä pääministerinä porvari ja vasemmistoblokin päädyttyä valtiopäivillä tasatulokseen 175-175. 1976 ei enää ollut jossittelemista, SAP hävisi vähän lisää ja porvarienemmistö muodosti uuden hallituksen 44 vuoden keskeytymättömän demarivallankäytön jälkeen.
Palmen ensimmäinen pääministerikausi oli jatkuvan radikaalin uudistuspolitiikan aikaa. Hyvinvointivaltiota laajennettiin ja vahvistettiin, tasa-arvokysymykset nousivat työjärjestykseen, kansainvälinen solidaarisuus oli keskeinen lähtökohta Ruotsin ulkopolitiikassa. Mutta sosialidemokratian valta-aseman haastavan muutoksen merkit olivat jo ilmassa. Kaksi kuukautta Palmen puoluejohtoon valinnan jälkeen alkoi Kiirunan malmikenttien sitkeä lakko joka särki myytin luokkaristiriidat sivuuttaneesta konsensus-Ruotsista. Se oli sosialidemokraateille arka paikka eikä syyn langettaminen yksin suomenkielisten kommunistien niskaan ollut uskottava selitys. Vaikka ammattijärjestö LO ei Kiirunan lakkolaisia tukenutkaan myötävaikutti lakkoliike myös merkittävään LO:n radikalisoitumiseen tavalla, joka johti järjestön törmäyskurssille puolueen ja hallituksen kanssa.
Seuraava Palmea horjuttanut tapahtumasarja alkoi FiB-Kulturfront lehden IB-paljastuksista keväällä 1973. Enemmän kuin mikään muu asia IB-juttu vaikutti siihen, että Palmen suhteet siihen radikaaliin kulttuuriväkeen, joka oli häntä juhlinut ja johon hän oli huolella 60-luvulla rakentanut suhteita, tärvääntyivät. Tiedustelutaustaisena kommunisminvastaisen työn veteraanina Palme oli hyvin tietoinen demarivetoisen ja puolueen ay-organisaation kanssa läheisesti yhteistyötä tehneen IB:n olemassaolosta ja toiminnasta ja puolusti sitä, myöhemmin paikkansapitämättömiksi osoittautunein perustein. Tätäkin raskauttavammaksi hänelle laskettiin raju henkilökohtaisuuksiin ulottunut hyökkäys IB-paljastuksen tehneitä toimittajia vastaan, joka ulottui myös heille vakoilusta annettujen vankeustuomioiden puolustamiseen. Jossain ulkomaalaiselle lehdelle antamassaan lausunnossa hän lankesi myös nimittelemään toista IB-kirjan tekijää Jan Guillouta ”juutalaisranskalaiseksi”
Kolme vuotta myöhemmin IB-skandaalin jälkeen oli vuorossa Geijer-skandaali, jossa Palme vastoin parempaa tietoaan pimitti ja leimasi huhuiksi oikeusministeri Lennart Geijerin asiakassuhteita prostituoitujen kanssa. Tämä ei kuitenkaan tullut julkisuuteen kuin vasta 90-luvulla. Ja vasta aivan äskettäin on esitetty myös väitteitä, että Palme itsekin olisi ollut alaikäisten prostituoitujen asiakkaana, mutta tätä todistamatonta väitettä ei Östbergin kirja mainitse eikä kommentoi.
Vuoden 1976 vaalien jälkeen Palmesta tuli kuudeksi vuodeksi oppositiojohtaja. Siinä roolissa hän ei erityisemmin viihtynyt ja hän työllistikin itseään paljon erilaisissa kansainvälisissä tehtävissä. Yhdessä Willy Brandtin ja Bruno Kreiskyn kanssa hän antoi revitalisoidulle sosialistiselle internationaalille kasvot ja toimi SI:n edustajana mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Eniten hän satsasi perustamansa riippumattoman aseriisuntakomission työhön, joka koitti kylmän sodan vaikeimpina vuosina löytää toteuttamiskelpoisia aseriisunta- ja liennytysratkaisuja. Hän toimi myös YK:n välittäjänä Irakin ja Iranin sodassa, joskin tehtävän hoito rajoittui muutamaan käyntiin alueella eikä johtanut tulokseen.
Kun sosialidemokraatit palasivat hallitukseen vuoden 1982 vaalien jälkeen olivat olosuhteet radikaalisti muuttuneet aiemmista. Välillä hallinneet porvarihallitukset olivat aluksi jatkaneet hyvin sosialidemokraattista politiikkaa, ylläpitäneet hyvinvointivaltiota ja korkeata veroastetta sekä jakaneet vaikeuksiin joutuneille yrityksille avokätisiä subventioita, mutta pian velkaantuminen ja maailmantalouden heikko vetoapu sekä uusliberalistiset virtaukset olivat kääntäneet politiikan suunnan selvästi oikealle.
Palme aloitti toisen pääministerikautensa agressiivisella Ruotsin kilpailukyvyn palauttamiseen tähdänneellä isolla devalvaatiolla. Se merkitsi samalla tulonsiirtoa teollisuudelle ilman palkansaajille annettua kompensaatiota. Tämä oli alku demareiden uudelle valtiovarainministeri Kjell-Olof Feldtin vetämällä uusliberalismia myötäileelle politiikalle, jossa julkinen sektori ei enää ollut kasvun moottori vaan keskeistä oli teollisuusden kilpailuaseman ja investointihalukkuuden tukeminen. Palme jatkoi kyllä radikaaleja puheitaan, mutta samanaikaisesti tuki johdonmukaisesti valtionvarainministerinsä linjaa. Seurauksena oli palkansaajien reaaliansioiden ja sosiaaliturvan heikkeneminen ja tulo- ja varallisuuserojen kasvu. Se johti suureen tyytymättömyytteen ja niin sanottuun ruusujen sotaan, jossa vastakkain olivat LO ja Palmen hallitus.
Seuraavissa vuoden 1985 vaaleissa demarit vielä säilyttivät asemansa, mutta tyytymättömyys kasvoi. Oikealla Palmesta tuli suorastaan vapaata riistaa ja esimerkiksi aikakauslehti Contra julkaisi kansikuvan, jossa krouvisti karrikoidusta Palmen naamasta oli tehty maalitaulu kaikkien ”tikkojen, ilmakiväärin, virka-aseiden tai muutoin maalitauluista kiinnostuneiden” kesähuviksi. Myös vasemmalla kyti kapina ja loppuvuodesta 1985 maakuntien miehet, heidän joukossaan myös paikallisia demarikellokkaita, valmisteli isoa maanlaajuista kapinakokousta. Palme ja puoluejohto valmistelivat uutta ”trotskilaisia” ja muita vasemmistolaisia ääriryhmiä vastaan suunnattua torjuntakampanjaa. Miten se olisi onnistunut ja miten yhä kärsimättömämmäksi ja otteensa menettäneen johtajan näköiseksi muuttuneen Palmen olisi käynyt jäi näkemättä, sillä Palmen elämän päättäneet kaksi laukausta Tukholman kadulla lopettivat niin kapinaliikkeen kuin vastakampanjan valmistelutkin.
Östberg jatkaa kirjaa vielä Palmen kuoleman jälkeiseen aikaan selostamalla suhteellisen laveasti ja yksityiskohtaisesti Palmen murhatutkimuksen monia outoja piirteitä saaneita vaiheita. Se on sinänsä mielenkiintoista, mutta ei tuo enää mitään uutta Palmen henkilön ja elämäntyön arviointiin, ja nekin sivut olisi voinut käyttää monissa kohdin perusteellisempaan Palmen toiminnan kuvaukseen. Kaiken kaikkiaan Östbergin teos on erinomainen kuvaus ja analyysi Palmen henkilöstä ja aatemaailmasta sekä sen kehityksestä, mutta jättää elämäkertana edellistä osaa enemmän myös toivomisen varaa.
Ensimmäinen osa käsitteli Palmen toimia laajemmin ja kattavammin kuin toinen osa, kenties siksi että ruotsalaisillekin lukijoille Palmen nuoruusvuodet ja toiminta ennen puoluejohtajaksi tuloa on vähemmän tunnettua kuin hänen pääministerikautensa, jonka tapahtumia Östberg esittelee vain hyvin valikoiden. Oma mielenkiintonsa on silläkin, ettei koko kirjaan mahdu yhtään mainintaa yhdestäkään suomalaisesta, vaikka monilla Palmen pääministerikauden asioilla oli merkittäviäkin kytköksiä Suomeen. Mutta eivät muutkaan pohjoismaat juurikaan ole kirjassa esillä, mikä kertoo siitä, että internationalistina Palme katsoi mielummin kauemmaksi kuin lähialueille.
Huhtikuu 2009
