Editorial GA, 286s., Malaga 2002
Pajulahden urheiluopiston ylläpitämällä säätiöllä on ollut tapana muistaa yhteistyökumppaneitaan ja minuakin pienellä lahjalla. Tällä kertaa sain Eeles Landströmin Espanjassa painetut omakustannemuistelmat. Eeles Landström oli, jos nuoremmat eivät häntä enää tunnista, seiväshypyn kaksinkertainen Euroopan mestari ja olympiapronssimitalisti, urheilu-uransa jälkeen kaksi kautta liberaalien edustajana eduskunnassa ja sieltä pudottuaan jonkin aikaa Yleisradion apulaisjohtajana.
Landström on myös aiemmin julkaissut pari puhdashenkisen ylevää nuorisoromaania. Tietty partiolaishenki heijastuu tässäkin kirjassa, joka on paremminkin kokoelma lyhyitä muistikuvia kuin varsinainen muistelmateos.
Landströmin tausta amerikkalaisyliopistossa tittelinsä hankkineena huippu-urheilijana ja suuryrityksen sosiaalipäällikkönä merkitsi sitä, ettei hän kuulunut sellaisiin liberaaleihin, joita kohtaan 60-luvun radikaalit olisivat tunteneet erityistä luottamusta. Se heijastui nuoren radikaalitoimittajan Seppo Tikan kysymyksessä siitä, mitä mieltä Suomen kotien radio- ja tv-liittoon Georg C. Ehnroothin ja Margit Borg-Sundmanin kanssa liittynyt liberaaliedustaja Landström oli vapaista sukupuolisuhteista. Landströmin vastaus oli klassikko:”Kyllä ne paremmilta kuulostavat kuin pakolliset”.
Landström ei toisin sanoen ollut aivan sellainen tosikko ja porvari kuin miksi hänet oli helppo kuvata. Amerikasta häneen näyttää tarttuneen paljon amerikkalaisen liberalismin parhaita piirteitä, mikä näkyy muun muassa varhaisena tietoisuutena kaikenlaisen rotusyrjinnän tuomittavuudesta ja ehkä vähän sinisilmäisenäkin John F. Kennedyn ihailuna nuorena uuden ajan uudistushenkisenä demokraattipoliitikkona.
Meikäläiselle 50-luvulla pikkupoikana urheiluherätyksen saaneelle lukijalle kuvaukset Landströmin urheilu-urasta, kilpailuista ja kilpakumppaneista ovat mielenkiintoisia, vaikka enemmän nostalgisista kuin uutuusarvoon tai kirjallisiin ansioihin liittyvistä syistä. Sama koskee myös Landströmin lyhyeksi jääneen poliittisen uran kuvausta. Noteeraamisen arvoista on se, että Rosenlew Landströmin työnantajana tuntuu paremminkin haitanneen kuin edistäneen liberaalipoliitikon poliittisia pyrkimyksiä.
Vanha urheiluvamma vei Landströmin työkyvyttömyyseläkkeelle jo 49-vuotiaana ja eläkepäiviään hän on sen jälkeen viettänyt tuhansien muiden suomalaisten tavoin Andalusian aurinkorannikolla.
heinäkuu 2002
