On aika unohtaa höpinä olympialaisista suurena rauhan ja ystävyyden juhlana, joka kerran neljässä vuodessa nostaa rehdin kilpailun politiikan yläpuolelle. Olympialaiset ovat viimeistään Hitlerin Berliinin kisoista alkaen olleet mitä poliittisin tapahtuma, ja huippu-urheilu puolestaan on ollut jo kauan viihdeteollisuutta. Kuten yleensäkin markkinataloudessa, myös markkinaurheilussa kilpailun rehtiys toteutuu vain niissä puitteissa, jotka kilpailulainsäädäntö ja sen valvonta määrittävät.
Sain vuosina 1980-1992 Olympiakomitean hallituksen jäsenenä erinomaisen koulutuksen urheilun politiikan ja markkinaehtoistumisen ymmärtämiseen. Olympiaurheilu on veronmaksajien ja penkkiurheilijoiden kustantamaa viihdettä. Joitain huippusuorituksia lukuunottamatta suomalaiset ovat kiinnostuneita pääasiassa vain omiensa näkemisestä radalla ja ovat valmiita valvomaan öitään nähdäkseen suomalaisurheilijan karsiutuvan kuulantyönnön aamukarsinnoissa. Ilman näitä suomalaisten kohokohtia olympiainnostus voisi hiipua ja kansan karttuisa käsi väsyä.
Doping-ajan kultakausi Suomen urheilussa on ohitse. Tänään jo olympialaisten karsintarajan ylittäminen ja osallistumisoikeuden saavuttaminen on siksi harvinaista, että kaikki kelpaavat joukkueeseen, purjehduksessa jopa ennen vahvaa mitaliehdokkastakin.
Siihen edistävätkö olympialaiset liiketoimien ohella myös rauhan, demokratian ja ihmisoikeuksien kaltaisia hyviä asioita ei ole yksiselitteistä vastausta. Berliinin ja Moskovan kisat eivät sitä tehneet, mutta Soulin osalta voidaan väittää toisin. Ylipäätään suurvaltakisat ylitsevuotavine tähti-, hakaristi- tai punalippu orgioineen eivät ole olleet parasta mainosta rehdille urheilulle.
Miten käy Pekingin kisojen kanssa? Amnesty Internationalin tuore kriittinen raportti Kiinasta sanoo, että olympialaiset näyttävät johtaneen ihmisoikeustilanteen kiristymiseen, mutta lopullinen arvio voidaan tehdä vasta vuosia kisojen päätyttyä. Osittain vastaus riippuu siitä, miten kisoihin matkaavat poliittiset johtajat ovat valmiita vaivaamaan isäntiä kiusallisilla ihmisoikeuskysymyksillä.
Menestyksen toivotukset kaikille suomalaisurheilijoille, vaikken heidän kisaamista televisiosta juuri seuraisikaan.
Kolumni Seura-lehdessä 8.8.2008
