Viikon kirjavinkki
VIIKON KIRJAVINKKI
Heikki Ylikangas, Tulkintani talvisodasta. Tie talvisotaan, kun Summa petti ja Suomi ja Saksa
talvisodasta välirauhaan, WSOY, 254 s., Juva 2001
TULKINTOJA TALVISODAN RAUHASTA
Miksi Suomi torjui länsimaiden avuntarjouksen maaliskuussa 1940 ja taipui Moskovan rauhaan, jossa
se menetti Viipurin ja Karjalan ja jonka seurauksena yli kymmenesosa väestöstä joutui evakoksi?
Heikki Ylikangas hylkää käsityksen, jonka mukaan se olisi johtunut tarjotun länsiavun
riittämättömyydestä ja epävarmuudesta sekä Suomen puolustuksen uhkaavasta romahduksesta.
Ylikankaan mukaan se johtui Rytin ja Tannerin helmikuun lopulla saamasta T.M. Kivimäen
välittämästä marsalkka Göringin viestistä, jossa Suomea kehotettiin hyväksymään Neuvostoliiton
sanelemat raskaat rauhanehdot ja säilyttämään itsenäisyytensä, sillä Saksa takaisi, että Suomi saisi
Saksan Venäjälle tekemän hyökkäyksen jälkeen menetyksensä korkojen kera takaisin.
Göringin viesti on ollut aikaisemmillekin talvisodan historiankirjoittajille tunnettu asia, mutta
Ylikankaan mielestä he eivät ole antaneet sille asianmukaista painoa. Ylikangas korottaa sen omassa
talvisotatulkinnassaan suorastaan ratkaisevaksi asiaksi, joka sai pääministeri Rytin ja ulkoministeri
Tannerin taipumaan rauhaan ja taivuttamaan myös hallituksen enemmistön kannalleen.
Tämän teesin varaan Ylikangas on rakentanut Suomen Kansallisteatterissa viime vuonna ensi-iltansa
saaneen Kun Summa petti -näytelmänsä. Näytelmässä esitetty tulkinta tapahtuneesta herätti melkoisen
polemiikin, joka sai Ylikankaan kirjoittamaan laajemman 100-sivuisen historiallisen artikkelin, jossa
hän perustelee teesiään ja vastaa arvostelijoilleen. Tulkintani talvisodasta -kirja koostuu tämän
artikkelin ja alkuperäisen näytelmäkäsikirjoituksen lisäksi v. 1989 ensi-iltansa saaneen Tie talvisotaan
-näytelmän käsikirjoituksesta.
En ole kumpaakaan näytelmää teatterissa nähnyt enkä osaa arvioida, mitä ohjaajat ovat saaneet niistä
irti. Toistaiseksi arvostan kuitenkin Ylikangasta (vielä) enemmän historiantutkijana kuin
näytelmäkirjailijana, sillä en oikein koe uskottavaksi näyttämölle istutettuja sodanajan johtajiemme
stereotyyppejä.
Historiantutkijana ja -tulkitsijana Ylikangas kuuluu Suomen ehdottomaan eliittiin. Hänen
taipumuksensa kärjistämiseen ja ehdottomuuteen tulkinnoissa on synnyttänyt monia värikkäitä
polemiikkeja, jotka ovat olleet sivullisillekin herkullista antia. Näin on myös talvisotapolemiikin
suhteen.
Epäilen, että kyse on Ylikankaan tarkoituksella käyttämästä metodista ravistaa totuttuja
historiankäsityksiä ja saada suppeita asianharrastajapiirejä laajempi lukijakunta kiinnostumaan
käsitellyistä aiheista, eikä siitä voi kuin kiittää. Entä kuka sitten on ”oikeassa” tuon Göringin viestin
merkityksen suhteen, Ylikangas vai hänen arvostelijansa? On vähän banaalia todeta, että ”totuus”
asettunee johonkin ääripäiden välille. Historiantutkimuksessa toteutuu, ainakin joskus ja joissain
asioissa, dialektiikka. Sen perusteella uskon, että tuleva historiankirjoitus tulee olemaan jonkinlainen
synteesi nyt esitettyjen kärjekkäiden näkemysten välissä. Oma käsitykseni on näin ollen se, että Ryti ja
Tanner saivat Göringin viestistä itselleen lisävakuutusta tehdäkseen ratkaisun, joka tuskin olisi
muutoinkaan ollut vältettävissä.
Joulukuu 2001
Aikaisemmat kirjavinkit
