Media täyttyy lähes päivittäin Syyriaa, Homs’ia ja muita maan kaupunkeja koskevista kauhukuvista. Siviiliväestöä, naisia ja lapsia kidutetaan ja surmataan raa’alla tavalla. Vaikka Syyrian tapahtumat on tuomittu maailmalaajuisesti, väärinkäytökset jatkuvat ja ihmisoikeusloukkauksiin käytettyjen aseiden toimittaminen jatkuu. Syyria on osaltaan valitettavasti kuitenkin vain yksi, tosin järkyttävä esimerkki kansainvälisen asekauppasopimuksen, ATTn tarpeesta.
Helmikuussa viimeiseen istuntoonsa kokoontunut ATT -valmistelukomitea päätti sopimuksen vuosia kestäneen valmistelun, johon Suomi on osallistunut sopimusta alun perinkin sponsoroineena valtiona ja Amnesty International merkittävänä siviiliyhteiskunnan toimijana. YKn sopimuskonferenssi pidetään ensi heinäkuussa. Elämmekin tällä hetkellä tavanomaisten aseiden kaupan sääntelyn osalta merkittävää aikaa. Sopimusta koskeva momentum on käsillä eikä sitä saa menettää.
Tehokas ja universaali sopimus on tarpeen köyhyyttä, konflikteja ja ihmisoikeusloukkauksia aiheuttavan vastuuttoman asekaupan torjumiseksi. Tästä syystä sopimuksen tavoitteiden tulee olla selkeät ja sopimuksen asekatteen mahdollisimman laaja. YK:n tavanomaisten aseiden rekisteriä, UNROCA , on sen poliittisen hyväksyttävyyden vuoksi varsinkin aluksi pidetty sopivana lähtökohtana asekatteen määrittelylle. Koska rekisteri on kuitenkin ATT:n kannalta liian rajoittava ja osittain vanhentunutkin, sitä tulisi täydentää muiden aseluetteloiden sisältämillä aseilla. Käyttökelpoisia olisivat esimerkiksi EU:n yhteinen puolustustarvikeluettelo ja Wassenaar -järjestelyn aseluettelo. Näistä luetteloista voitaisiin ATT -sopimuksen asekatteeseen sisällyttää uudenaikaisempia, teknologisen kehityksen myötä valmistettuja tavanomaisia aseita. ATT -valmistelukomitean puheenjohtajan non paper onkin jo ottanut mainittuja näkökohtia huomioon.
Asekauppasopimuksen asekatteen tulisi myös sisältää pien- ja kevytaseet, SALW, sekä ammukset, jotka usein kulkeutuvat muille kuin tarkoitetuille loppukäyttäjille. Useille maille, kuten Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maille, näiden aseiden asema on sopimuksen asekatteen keskeinen osa. Kevyt- ja pienaseilla arvioidaan surmattavan vuosittain lähes 300.000 ihmistä. Nämä aseet aiheuttavat nykyisissä konflikteissa suurempaa tuhoa kuin korkean teknologian raskaat ja kalliit asejärjestelmät.
Pienaseiden aiheuttama ongelma on erityisen suuri Afrikassa, missä usein heikko ja kehittymätön hallinto lisää näiden aseiden tuottamaa ongelmaa. Esimerkiksi Mosambikin ja Angolan konflikteista yli jääneitä aseita kulkeutuu valvonnan puuttuessa edelleen Etelä-Afrikkaan, Namibiaan, Zimbabween ja Sambiaan. Näistä ja muista tunnetuista ongelmista huolimatta eräät maat ovat vastustaneet pien- ja kevytaseiden sisällyttämistä asekatteeseen. Onkin varmaa, että heinäkuun konferenssissa aseiden määritelmäkysymykset tulevat olemaan vaikeita. Pienaseistahan ei ole esimerkiksi ole olemassa hyväksyttyä kansainvälistä määritelmää.
Aseiden siirtojen eri tyypit tulee sopimuksessa määritellä mahdollisimman kattavasti. Viennin ohella sopimukseen tulee sisällyttää jälleenvientiä, välitystä, väliaikaisia vientejä, tuontia, kauttakulkua ja teknologian siirtoa ym. koskevat määräykset. Vain tällä tavalla pystytään estämään sopimuksen sisältämien määräysten kiertäminen ja vaikuttamaan laittomaan asekauppaan.
Ollakseen tehokas ja vaikuttava, ATT -sopimuksen tulee velvoittaa oikeudellisesti sopimuksen osapuolena olevia valtioita. Sopimuksen tulee sisältää sitovat ja selkeät kriteerit eri asesiirtoja koskevien lupien myöntämiseksi tai epäämiseksi. Näistä tärkeimpinä mainittakoon YK:n peruskirjan velvoitteiden ja turvallisuusneuvoston hyväksymien embargojen ja sanktioiden, humanitaarisen oikeuden ja erityisesti ihmisoikeuksien kunnioittaminen, naisten asema mukaan lukien. Naisten oikeuksien toteuttaminen on merkittävä tekijä rauhan ja vakauden saavuttamiseksi.
Lupakriteereiden osalta merkittävä kysymys on, miten sitoviksi kriteerit laaditaan. Koska ihmisoikeuskysymys on ATT -sopimuksessa keskeinen, tulee sitä koskevat kriteerit laatia sitoviksi. Myös aseiden loppukäyttäjän luotettavuus on aina selvitettävä sen estämiseksi, etteivät aseet kulkeudu muille kuin tarkoitetuille loppukäyttäjille. Edellä selostamani Afrikan tilanne toimii esimerkkinä vakavasta aseiden kulkeutumisesta vääriin käsiin.
ATT -sopimuksen täytäntöönpanon on tarkoitus tapahtua kansallisella tasolla. Sopimus edellyttää toimivaa kansallista hallintoa ja lupajärjestelmää sekä avoimuutta ja läpinäkyvää raportointia Tästä on EU:n piirissä jo saatu kokemusta sitovan aseiden ja sotilasteknologian siirtoja koskevan yhteisen kannan soveltamisessa. Yhteinen kanta on sisältämiensä lupakriteereiden osalta kattava ja onnistunut mutta sen soveltamisessa ei tietenkään koskaan päästä jäsenvaltioiden käytäntöjen täydelliseen yhteneväisyyteen.
ATT -sopimuksen kansallinen täytäntöönpano ei luonnollisesti aiheuta vaikeuksia kehittyneille maille, joilla jo on tehokas hallinto ja toimivat lupa- ja raportointijärjestelmät. Näiden kehittynyttä ja avointa asevientipolitiikkaa harjoittavien maiden kannalta kysymys on lähinnä siitä, mille ambitiotasolle sopimuksen velvoitteet yleisesti ja täytäntöönpanoa koskevat velvoitteet erityisesti asetetaan, jotta sopimus tuottaisi lisäarvoa. Ongelmat liittyvätkin kehittyviin maihin, joilla mainittuja järjestelmiä ei ole.
Koska asekauppasopimuksen on tarkoitus olla universaali ja tehokas, tulee myös kehittyvien maiden pystyä liittymään sopimukseen. Tästä syystä on valmistelukomitean puheenjohtaja Moritàn’in non paper’iin sisällytetty kehittyvien maiden avustamista koskevat määräykset. Suomen kaltaisilla kehittyneillä mailla onkin suuri vastuu hyväksyä kehittyvien maiden teknisen avun antamista koskevat pyynnöt sopimukseen liittymisen helpottamiseksi.
Vaikka YK:n piirissä usein esiintyvä jako etelään ja pohjoiseen on suuressa määrin pystytty välttämään ATT -sopimuksen valmistelussa, on neuvotteluissa edelleen merkittäviä avoimia kysymyksiä. Näihin kuuluvat esimerkiksi aseiden tuottaja- ja tuojamaiden näkemyserot sopimuksen tasapuolisesta soveltamisesta. Myös näissä kysymyksissä Suomen kaltaisilla kehittyneillä mailla on vastuu vaikuttaa ratkaisujen löytymiseen.
Asekauppasopimusta koskeva hanke nauttii laajaa kansainvälistä tukea vaikka kielteisiäkin kantoja vielä esiintyy. On maita, jotka pelkäävät puolustuskykynsä heikkenevän ja asekauppojen tyrehtyvän jos sopimuksen sisältämiä lupakriteereitä sovelletaan syrjivästi. Eräät EU:n ulkopuoliset suuret aseidentuottajat suhtautuvat edelleen epäilevästi sopimushankkeeseen. Vaikka sopimuksella on määrällisesti laaja tuki sekä hallitusten että kansalaisjärjestöjen, kuten Amnesty International’in piirissä, ei sopimuksen syntyminen heinäkuun YK -konferenssissa ole täysin varmaa. Monet maat kiistävät edelleen sopimuksen tarpeellisuuden.
Vaatimus sopimuksen tasapuolisesta soveltamisesta yhteisesti sovittuine lupakriteereineen liittyy kansainvälisen politiikan peruskysymyksiin kuten valtioiden suvereniteettiin, jota ilmentävät oikeus asevientiin ja YK:n peruskirjan 51 artiklan mukainen oikeus aseiden hankkimiseen itsepuolustustarkoituksessa. Merkittävä kysymys on myös ihmisoikeuksia koskevien rikkomusten todentaminen. Näiden kysymysten ratkaiseminen edellyttää paitsi riittävää poliittista tahtoa myös sopivaa kansainvälistä toimintaympäristöä ja suotuisaa yleispoliittista tilannetta. Neuvotteluita koskevan konsensus -päätöksenteon vaikutus neuvottelujen dynamiikkaan ja lopputulokseen on toistaiseksi avoin kysymys.
Tavanomaisten aseiden kaupan sääntely on jäänyt jälkeen globaalista kehityksestä. Olen henkilökohtaisesti toiveikas ATT -sopimuksen syntymisen suhteen. Sopimuksen syntymisestä huolimatta asekauppa ja ihmisoikeusloukkaukset kuitenkin jatkuvat. Vaikka asekauppasopimus ei sinänsä pysty ratkaisemaan Syyrian kaltaisia ongelmia eikä estämään vastaavia vakavia konflikteja niihin liittyvien kysymysten moniulotteisuuden vuoksi, on ATT -sopimus kuitenkin merkittävä edistysaskel ja väline, jolla voidaan pyrkiä lieventämään asekaupan aiheuttamia ongelmia ja vahvistamaan ihmisoikeuksien kunnioittamista.
Lopuksi tahtoisin vielä esittää kiitokseni Amnesty Internationalille ja kansalaisliikkeille aktiivisuudestanne. Toivon – ja uskon – että olette jatkossakin aktiivisia, sillä panoksenne on tärkeä hyvän lopputuloksen saavuttamisessa.
Kiitos!
