Suuren valiokunnan puheenjohtaja Erkki Tuomioja Belgradissa: Jäsenyysperspektiivi EU:n ulkopolitiikan vahvin ase
Suuren valiokunnan valtuuskunta vierailee parhaillaan Länsi-Balkanilla. Ensimmäisessä matkakohteessa Serbiassa ohjelmaan sisältyy suuren valiokunnan puheenjohtajan kansanedustaja Erkki Tuomiojan (sd.) luento Belgradin yliopistossa. Pehmeän ja kovan voiman käyttöä EU:n yhteisessä ulkopolitiikassa käsittelevässä luennossaan puheenjohtaja Tuomioja muistuttaa, että Euroopan unionia voidaan pitää maailmanhistorian menestyksekkäimpänä rauhanprojektina. Unionin lähialueilla jäsenyysperspektiivi onkin vahvin käytettävissä oleva ase, vaikka EU:lla on myös perinteistä sotilaallista voimaa, maailman monipuolisimmat kriisinhallintavälineet ja suurin osa sen jäsenmaista on Naton jäseniä.
Tuomioja johdattaa kuulijat aiheeseen historian kautta: hänen mukaansa valtioiden absoluuttiseen itsemääräämisoikeuteen pohjautuva maailmanjärjestys on tullut entistä teoreettisemmaksi rakennelmaksi, jonka perustan keskinäinen riippuvuus on rapauttanut. Tuomiojan mukaan väestönkasvua ei voida ohittaa yhtenä globalisaation tärkeimmistä syistä. Maailman väestö on muutamassa vuosikymmenessä kolminkertaistunut, mikä on rasittanut maapalloa ja sen luonnonvaroja tavalla, jonka kestämättömyys on vasta hiljattain ymmärretty. Kansallisen edun edistäminen voimapolitiikalla – toisten valtioiden ja luonnon kustannuksella – ei enää ole yhtä tuottavaa. Menestyksen ja hyvinvoinnin takana on yhä useammin osaaminen ja tieto, ei raaka voima.
Puheenjohtaja Tuomioja toivoo, että eurooppalaiset ymmärtävät tämän muutoksen ja sen vaikutukset voimapolitiikkaan syvällisesti. Monien amerikkalaisten mielestä Eurooppa tekee välttämättömyydestä hyveen korostamalla pehmeän voiman käyttöä ja nauttii samalla amerikkalaisten antamasta sotilaallisesta suojelusta. Tuomiojan mukaan Obaman hallinto on kuitenkin ottanut erilaisen asenteen, minkä ansiosta transatlanttinen jakolinja on vähemmän dramaattinen kuin aiemmin. Maailmassa on kuitenkin USA:n ja EU:n ohella muita toimijoita, mikä näkyy etenkin G 20 -ryhmän kehittymisessä tärkeimmäksi G-foorumiksi.
Euroopan unioni ei Erkki Tuomiojan mielestä ole sotilaallinen suurvalta eikä aio sellaiseksi tullakaan. Silti sen jäsenillä on kansalliset armeijat, joiden toiminta keskittyy kuitenkin nykyisin enemmän kriisinhallintaan kuin puolustukseen. EU:n ja Naton välillä on läheinen yhteistyö, ja kaikki EU:n jäsenmaat ovat mukana unionin yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja myös Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. EU:lla on myös kovaa voimaa kriisinhallintajoukkojen muodossa. Sotilaallinen voima ei kuitenkaan määrittele EU:n roolia: unioni on kansainvälisenä organisaationa ainutlaatuinen. Sillä on myös käytettävissään ainutlaatuisen laaja instrumenttipaletti kansainvälisessä kriisinhallinnassa; tämä käsittää sekä sotilaallisen kriisinhallinnan että siviilikriisinhallinnan kaikki eri alat.
Euroopan unionin lähialueilla unionin vahvin ase onkuitenkin jäsenyysperspektiivin tarjoaminen: rauhan ja vakauden alue on laajentunut unionin myötä. Tämä on ollut voimallinen houkutin naapurimaille, ja näkyy esimerkiksi juuri Länsi-Balkanilla. Jäsenyys ei toki ratkaise automaattisesti kaikkia konflikteja, mutta sen ansiosta konflikteja ei juuri enää edes kuvitella ratkaistavan sotilaallisin keinoin. Tuomioja varoittaa mitätöimästä tätä eurooppalaista perspektiiviä julistamalla, että laajentumisen rajat on saavutettu, kohtelemalla sopimusmaita epätasa-arvoisesti tai jättämällä itse noudattamatta arvoja, joita muille saarnataan.
Lissabonin sopimus selkeyttää ulkopolitiikan johtoa EU:ssa mutta ei poista yhtenäisyyden vaatimusta. EU:n ulkopoliittinen ääni on tullut yhtenäisemmäksi, mutta työtä riittää vielä. Tavoitteiden selkeys, kaikkien toimijoiden sitoutuminen ja keskinäinen yhteisymmärrys ovat välttämättömiä edellytyksiä kansainvälisten operaatioiden onnistumiselle. Diplomatian ja monikulttuurisuuden on perustuttava ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. Ihmisoikeusrikkomuksia ei voida koskaan pitää toissijaisuusasiana tai valtion sisäisenä asiana, Tuomioja päättää luentonsa.
