Arvoisat kuulijat,
Viime vuosina olemme voineet todeta, että Suomen ja Venäjän suhteet ovat paremmat kuin koskaan. Vakaa ja jatkuvasti kehittyvä hyvä naapuruus näkyy niin kaupan, liikenteen ja investointitoiminnan kasvussa kuin poliittisella puolella valtioiden johtohenkilöiden säännöllisissä tapaamisissa, joissa kaikista kysymyksistä keskustellaan avoimesti ja rakentavasti. Viranomaisyhteistyö tehostuu ja saa uusia muotoja sekä keskushallinnon että paikallisella tasolla. Kansalaisjärjestöjen ja kansalaisten välinen kanssakäyminen laajenee. Erityisen tärkeä sija kahdenvälisissä suhteissamme on lähialueyhteistyöllä juuri sen vuoksi, että se ulottuu viranomaistoiminnasta kansalaistoimintaan. Tämä kaikki on varmasti teille ystävyysseuran aktiiveille tuttua.
Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, tuli Venäjästä EU:n rajanaapuri. Suomen pohjoisen ulottuvuuden aloitteen keskeisenä tavoitteena oli tehdä unioni ja sen kaikki jäsenmaat käytännön politiikan tasolla tietoisiksi uudesta naapurista, jonka kanssa unioni oli jo solminut kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen. Unionin jäsenenä Suomi on toiminut samaan suuntaan kuin kahdenvälisissä suhteissa: edistänyt aktiivisesti EU:n ja Venäjän strategista kumppanuutta nimenomaan hyvän naapuruuden politiikan hengessä.
Kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen voimassaoloaikana eli siis vuodesta 1997 unionin ja Venäjän suhteet ovat kokonaisuutena katsoen kehittyneet myönteisesti: sekä kosketuspinta että keskinäinen tuntemus on nyt aivan toisella tasolla. Yhteistyö ei kuitenkaan ole aina sujunut kovin tasaisesti, vaan tulokset ja tunnelmat ovat vaihdelleet huippukokouksesta toiseen. Unionin puolella – Suomi mukaan luettuna – esimerkiksi viimevuotinen Pietarin huippukokous arvioitiin menestykselliseksi, kun taas sitä seurannutta Rooman huippukokousta pidettiin monessa suhteessa pettymyksenä.
Rooman huippukokouksen jälkeen EU:ssa tehtiin varsin perusteellinen sisäinen arvio suhteista Venäjään. Tavoitteena oli löytää keinoja yhteisön ja jäsenmaiden toiminnan yhtenäistämiseksi ja tehostamiseksi strategisen kumppanuuden toteuttamisessa.
Arviointiraportin analyysit ja suositukset toivat EU:n toimintaan ryhtiä, jota tarvittiin viime kevään monissa tärkeissä neuvotteluissa. Niiden tuloksena EU ja Venäjä sopivat kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen laajentamisesta uusiin jäsenmaihin sekä yhteisestä julkilausumasta, joka koski EU:n laajentumiseen liittyviä Venäjän huolenaiheita. Ne allekirjoittivat kahdenvälisen pöytäkirjan Venäjän WTO-jäsenyyden ehdoista. Kioton pöytäkirjan suhteen EU joutui tyytymään lupaukseen ratifiointiprosessin nopeuttamisesta. Viime päivinä olemme saaneet rohkaisevia viestejä ratifioinnin etenemisestä. Ratifiointi olisi EU:lle erittäin suuri tyytyväisyyden aihe ja tukisi pyrkimyksiä pysäyttää kasvihuoneilmiön eteneminen.
Ensimmäisessä pysyvän kumppanuusneuvoston kokouksessa EU antoi Venäjälle alustavan ehdotuksensa neljää yhteistä aluetta koskevaksi toimintasuunnitelmaksi, josta on määrä tulla keskeinen yhteistyötä ohjaava dokumentti. Nämä Pietarin huippukokouksessa sovitut alueet, joiden kehikossa EU:n ja Venäjän strategista kumppanuutta rakennetaan ovat 1) yhteinen talousalue, 2) yhteinen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue, 3) ulkoisen turvallisuuden yhteistyöalue sekä 4) tutkimuksen ja koulutuksen alue, ml. kulttuuriset aspektit.
Venäjä on antanut omat vastaehdotuksensa alueita koskeviksi toimintasuunnitelmiksi. Edessä on suuri työ, sillä tavoitteena on hyväksyä ensimmäiset yhteiset asiakirjat jo marraskuun huippukokouksessa. Tulokset tulevat epäilemättä kantamaan kauas EU:n ja Venäjän yhteistyön tulevaisuuteen. Toivomme, että yhteistyömekanismeihin liittyvissä kysymyksissä voidaan löytää riittävä yksimielisyys, jotta sisältöasiat eivät juuttuisi muotoseikkoihin.
Yhteiset alueet antavat yhteistyön sisällölle laajat puitteet. Tässä on mahdollista nostaa esiin vain muutama keskeinen sisältökysymys.
Yhteinen talousalue kattaa varsinaisten talousalueasioiden lisäksi energiadialogin ja ympäristön. Kestävälle kehitykselle perustuvien yhteisten markkinoiden luominen saa epäilemättä uutta vauhtia Venäjän tulevasta WTO-jäsenyydestä. Energia-alalla on kysymys todella pitkän aikavälin strategisen yhteistyön rakentamisesta.
Ympäristökysymykset ovat EU:n ja Venäjän yhteistyössä Suomelle erityisen tärkeitä, olemmehan naapureina oleellinen osa toistemme ympäristöä, kirjaimellisesti yhteistä ympäristöä. Yhteiset intressimme ulottuvat globaalin ilmastonmuutoksen seurauksista ydinturvallisuuteen, meriturvallisuuteen ja rajavesistöjen tilaan. Olemme valmiit tulevaisuudessa perustamaan ympäristöä varten oman yhteistyöalueen. Tällä hetkellä pidämme tärkeimpänä, että syksyn kuluessa järjestetään pysyvän kumppanuusneuvoston ympäristökokous kartoittamaan koko ympäristöyhteistyön kenttä ja pohtimaan yhteistyön muotoja ja mekanismeja.
Yhteinen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue kattaa mm. demokratiaan, oikeusvaltioon ja ihmisoikeuksiin liittyvät kysymykset, terrorisminvastaisen toiminnan sekä ihmisten liikkumisen helpottamisen.
EU näkee ihmisoikeuskysymykset tärkeänä osana unionin ja Venäjän suhteita, joten ihmisoikeusdialogissa on käsitelty niin kansainvälisiä ongelmia kuin tilannetta Venäjällä, erityisesti Tshetsheniassa. Esimerkiksi YK:n ihmisoikeustoimikunnassa EU on nostanut useana vuonna esiin Tshetsheniassa tilanteen, ja esittänyt huolensa ihmisoikeusloukkauksista kuten katoamisista, laittomista vangitsemisista ja kidutuksesta. Väkivallan jatkumisesta ja siviiliväestön ahdingosta raportoidaan edelleen.
Suomi on eri yhteyksissä kiinnittänyt huomiota rankaisemattomuuden ehkäisemiseen tärkeänä askeleena ihmisoikeuksia kunnioittavan toimintakulttuurin rakentamisessa. Ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneet tulee saattaa oikeuden eteen. Venäjää on myös rohkaistu tekemään hyvää yhteistyötä kansainvälisten ihmisoikeusmekanismien kanssa. Venäjähän on jäsen mm. Euroopan neuvostossa ja ETYJ:ssä. Kaiken kaikkiaan kansainvälisen yhteisön läsnäolo Tshetsheniassa on ollut vähäistä.
Beslanin traaginen koulukaappaus oli julma ja raukkamainen teko, joka voi johtaa väkivallankierteen syvenemiseen entisestään. Otteiden koventaminen vastauksena terroritekoihin ei ole valitettavasti tuonut ratkaisua ongelmiin. Vaikka presidentti Putin on korostanut, että kaikki terrorisminvastaiset toimenpiteet tullaan tekemään perustuslain hyväksymällä tavalla, herättää voimistuva vallan keskittäminen huolta.
Sota Tshetsheniassa on jatkunut pitkään eikä sen aiheuttamien kärsimysten loppua ole näköpiirissä. Samalla kun olemme tuominneet terrorismin kaikissa sen muodoissaan, olemme tukeneet ja tuemme edelleen poliittisen ratkaisun löytämistä Tshetshenian kriisiin. Voimapolitiikka ei sotaa lopeta.
Ihmisten liikkumisen helpottaminen EU:n ja Venäjän välillä tärkeä väline strategisen kumppanuuden laaja-alaisessa toteuttamisessa. Pietarin huippukokouksessa sovittiin Schengen-järjestelmän sallimien joustojen paremmasta hyödyntämisestä. Roomassa vahvistettiin, että helpotuksiin pyritään vastavuoroisuuden pohjalla.
Suomi on ajanut asiaa EU:n sisällä varsin aktiivisesti ja olemmekin olleet tyytymättömiä unionin hitaaseen etenemiseen. Meidän tavoitteenamme on helpotusten myöntäminen mahdollisimman monille kansalaisille, ei vain erityisryhmille. Meille on tärkeää, että Venäjä kohtelee samalla tavalla kaikkien jäsenmaiden kansalaisia, ja että kaikki jäsenmaat kohtelevat Venäjän kansalaisia samalla tavalla, vastavuoroisuutta noudattaen. Tämän vuoksi olemme asettaneet EU:n ja Venäjän välisen sopimuksen etusijalle kahdenvälisiin sopimuksiin nähden.
Olemme erittäin tyytyväisiä siihen, että neuvotteluvalmius on nyt vahvistettu molemmilta puolilta. Me puolestamme suhtaudumme Venäjän ehdotuksiin avoimesti.
Palaisin hetkeksi Pohjoiseen ulottuvuuteen. Suomelle on tärkeätä, että vuosiksi 2004-2006 hyväksytty toimintasuunnitelma toteutetaan mahdollisimman tehokkaasti. Päävastuu toteutuksesta on kuitenkin Pohjoisen ulottuvuuden mailla itsellään. Erityisesti Venäjän aktiivinen rooli on avaintekijä PU:n tulevaisuuden kannalta. Venäjän vahva osallistuminen PU:n ympäristökumppanuuteen sekä sosiaali- ja terveysalan kumppanuuteen on ollut ratkaisevan tärkeää. PU ei saisi jäädä irralleen neljään yhteiseen alueeseen rakentuvasta EU:n ja Venäjän yhteistyön kokonaisuudesta. Joudumme varmasti tarkastelemaan, miten Pohjoisen ulottuvuuden eri osatekijät voidaan tulevaisuudessa kytkeä tai sijoittaa yhteisiin alueisiin. Samalla joudumme pohtimaan alueellisen yhteistyön tarvetta ja mahdollisuuksia.
Lähestyessämme vuotta 2006, jolloin Suomi seuraavan kerran ottaa vastaan EU:n puheenjohtajuuden, kontaktimme tulevat varmasti tiivistymään kaikilla hallinnonaloilla. Hyvä alku oli kesäkuussa ulkoministeriössä järjestetty suomalais-venäläinen EU-asioita käsitellyt virkamiesseminaari, jossa käydyn avoimen keskustelun voi vain toivoa saavan jatkoa sektoriviranomaisten välisissä tapaamisissa. On selvää, että EU:n ja Venäjän suhteet tulevat olemaan keskeisellä sijalla Suomen puheenjohtajuusohjelmassa.
Hyvät kuulijat,
EU-jäsenyys ei ole vähentänyt kahdenvälisten suhteiden merkitystä, vaan asettanut ne tavallaan laajempaan eurooppalaiseen perspektiiviin. Jos ajattelemme vaikkapa rajan ja tullin toimivuutta, maantieliikenteen sujuvuutta, junaliikenteen nopeuttamista, lentovuorojen lisäämistä, metsäteollisuuden raaka-ainehankintoja tai investointeja, näemme helposti kahdenvälisten suhteiden perustavanlaatuisen merkityksen.
Maidemme kahdenväliset suhteet kehittyvät suotuisasti – niiden voidaan sanoa positiivisessa mielessä arkipäiväistyneen. Tiiviin ja säännöllisen virallisen vierailuvaihdon ohella maidemme ja kansojemme välinen kanssakäyminen on vilkasta kaikilla tasoilla ja se lisääntynee jatkossakin. Esimerkiksi viime vuonna itärajan ylitti yli 6 miljoonaa ihmistä.
Poliittiset suhteemme ovat erinomaiset. Suurin osa Suomen ja Venäjän välillä esillä olevista kysymyksistä on luonteeltaan käytännöllisiä ja maantieteellisestä läheisyydestä johtuvia. Uutta maidemme välisissä kahdenvälisissä suhteissa on epävirallisen kanssakäymisen ja erityisesti taloudellisten yhteyksien huima kasvu. Valtioidemme välisten suhteiden laaja kosketuspinta ja ongelmattomuus pantiin tyydytyksellä merkille myös keskustellessani kesäkuussa venäläisen virkaveljeni Sergei Lavrovin kanssa Moskovassa.
Nykyisin myös suhteet maidemme raja-alueiden välillä ovat tiiviit. Alueellista yhteistyötä varten solmittu lähialueyhteistyösopimus on luonut vakaan toimintaympäristön eri ministeriöiden, maakuntien, kuntien ja kansalaisjärjestöjen Venäjän rajaläänien kanssa harjoittamalle yhteistyölle.
Sopimus lähialueyhteistyöstä Suomen ja Venäjän välillä solmittiin 12 vuotta sitten. Ulkoasiainministeriön hallinnoima ja koordinoima lähialueyhteistyömääräraha on kuluvana vuonna suuruudeltaan 25 miljoonaa euroa, minkä lisäksi 7 miljoonaa euroa on toimialaministeriöiden budjeteissa. Toiminnan pääpaino on viranomaisyhteistyössä. Hankeyhteistyötä toteutetaan myös yhdessä kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa.
Viime vuosina kansalaisyhteiskunnan kehittäminen on noussut keskeiseksi painopisteeksi. Kansalaisjärjestöt ovat lähialueyhteistyön aktiivisia toimijoita. Suomen lähialuevaroista tuetaan niiden hankkeita vuosittain yli 1 miljoonalla eurolla. Etusijalla ovat kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen tähtäävät hankkeet sekä sosiaali- ja terveysalan ja ympäristösektorin hankkeet.
Kansalaisjärjestöt ovat toteuttajina mukana myös monissa ministeriöiden hallinnoimissa suuremmissa hankkeissa. Suomalaisten kansalaisjärjestöjen kiinnostus Venäjä-yhteistyötä kohtaan on ilahduttavan suurta. Järjestöillä onkin jo vakiintunut rooli kooltaan pienten, mutta merkittävien ruohonjuuritason lähialueyhteistyöhankkeiden toteuttajina.
Henkilökohtaisesti katson, että siihen nähden, mitkä ovat lähialueyhteistyön tarpeet ja mahdollisuudet ja miten keskeisesti sitä kautta saavutettavat tulokset ovat Suomen keskeisessä intressissä, ei lähialueyhteistyölle varattua, reaalisesti supistuvaa määrärahakehystä voida pitää riittävänä.
Baltian maiden ja Puolan liityttyä EU:hun keskittyy lähialueyhteistyömme Pohjoisen ulottuvuuden alueelle, Luoteis-Venäjälle. Tämän lisäksi hankkeita voidaan toteuttaa tapauskohtaisesti myös Ukrainassa ja Valko-Venäjällä. Valtioneuvoston keväällä hyväksymä uusi lähialueyhteistyön strategia tuo muitakin muutoksia. Irrallisista hankkeista pyritään siirtymään laajempiin ja tarvittaessa useiden ministeriöiden toimialoja kattaviin ohjelmakokonaisuuksiin.
On luonnollista, että G8-maihin lukeutuvan Venäjän taloudellinen panostus hankkeisiin lisääntyy maan valtiontalouden viime vuosina vahvistuttua. Tulevaisuuden päämääränämme onkin asteittainen siirtyminen taloudellisesti tasavertaiseen, normaaliin viranomaisten väliseen yhteistyöhön yhtäältä, toisaalta molemminpuoliseen kansalaisjärjestöjen yhteistyöhön. Yhteistyö sinänsä tulee siis jatkumaan, mutta sen muotojen on aika ajoin uusiuduttava toimintaympäristömme muutoksia heijastaen.
Yksi näistä muutoksista on EU:n laajentuminen. Sen seurauksena on EU:n puitteissa kiinnitetty aivan uudenlaista huomiota rajan ylittävään yhteistyöhön – nimenomaan ulkorajan, sillä EU:n sisärajoillahan on Interreg-ohjelmien rahoituksella yhteishankkeita toteutettu jo vuosikausia. Nyt tämäntyyppinen paikallisesti hallinnoitu, osin EU-rahoitteinen hanketoiminta on tarkoitus ulottaa koskemaan EU:n ja sen naapurimaiden rajaa. Kahden- ja monenvälisiä ns. naapuruusohjelmia perustetaan kaikkiaan 24 EU:n koko ulkorajan pituudelta. Tarkoitus on edistää ihmisten välisiä yhteyksiä ja todellisten yhteishankkeiden luomista hyödyttämään alueiden väestöä.
Suomen ja Venäjän välille on perusteilla kolme naapuruusohjelmaa, joista suomalaiset ja venäläiset ohjelma-alueella – eli rajan lähimaakunnissa – sijaitsevat toimijat voivat hakea rahoitusta yhdessä valmistelemiinsa kehityshankkeisiin. Voisin kuvitella, että ohjelmien lähdettyä käyntiin ne tarjoavat tehokkaan kanavan paikallisten olojen edistämiselle yhteistyössä naapurin kanssa, olipa kyseessä sitten kuntien, kansalaisjärjestöjen, yliopistojen tai vaikka kansallispuistojen yhteistyö. Elinkeinoelämän edellytysten parantaminen on varmasti molempien maiden rajaseuduilla kiinnostava kysymys. Erityisen tärkeää on oppia tekemään ja suunnittelemaan asioita yhdessä.
Venäjä on meille merkittävä naapuri ja kauppaluvut puhuvat siitä selkeää kieltä: Suomen ja Venäjän välinen kauppa on ollut viime vuodet voimakkaassa kasvussa yltäen viime vuonna lähes 8 miljardiin euroon. Vientimme Venäjälle on kasvanut kaksinumeroisin luvuin viimeiset neljä vuotta. Maamme pienestä väestömäärästä huolimatta Suomi nousi viime vuonna Venäjän vientitilastoissa kahdeksannelle sijalle. Tuonnissa Suomen sijoitus oli kymmenes. Venäjän vahva talouskasvu jatkuu jo kuudetta vuotta. Suomeen tämä on heijastunut kaupan, investointien, matkailun ja transitokuljetusten ripeänä kasvuna. Samalla Venäjän nousu Suomen suurimmaksi kauppakumppaniksi on entistä lähempänä.
Suomalaisten yritysten tuotannolliset investoinnit Venäjälle ovat olleet toistaiseksi hyvin vaatimattomia. Niiden kiinnostus tuotannon kehittämiseen Venäjällä on kuitenkin kasvanut selvästi viimeisten parin vuoden aikana. Venäjän WTO-jäsenyyden odotetaan edelleen lisäävän investointeja Venäjälle. Teollisuuden ja työnantajain keskusliiton viime vuonna tekemän selvityksen mukaan ns. kehittyville markkinoille Suomesta tehtävät investoinnit lisääntyvät lähivuosina Kiinan jälkeen eniten Venäjällä. Erityisesti investointien odotetaan kasvavan metsä- ja elintarviketeollisuudessa. Jukos-tapauksen antamat kokemukset voivat kuitenkin vaikuttaa kielteisesti ulkomaisten rahoittajien halukkuuteen investoida Venäjälle. Olemme myöskin panneet merkille sen, että tällä hetkellä venäläisen pääoman siirtyminen ulkomaille jatkuu voimakkaana.
Suomen ja Venäjän välinen metsäyhteistyö on vilkasta. Suomalaisyritysten kasvanut kiinnostus Venäjää kohtaan on näkynyt hyvin metsäteollisuudessa. Metsäteollisuuden investoinnit Venäjälle ovat alkaneet perinteisesti: puukaupan kautta on edetty sahateollisuuteen ja viimeaikainen kehitys osoittaa, että valmiutta on yhä enenevässä määrin muihinkin hankkeisiin. Helsingissä järjestetään 26. lokakuuta toinen Suomen ja Venäjän välinen metsähuippukokous. Kokouksen tavoitteena on lisätä maiden välistä yhteisymmärrystä metsäsektorin kehittämisen tavoitteista. Näitä ovat mm. kestävän metsätalouden sekä metsäsektorin investointihankkeiden edistäminen. Myös Venäjän pääministeri Mihail Fradkov osallistuu kokoukseen. Samassa yhteydessä maidemme pääministerit tapaavat myös kahdenvälisesti.
Liikenne sekä rajanylittäminen on usein koettu ongelmalliseksi. Vuoden alkupuoliskon eli tammi-kesäkuun aikana transitokuljetusten määrä kohosi yli viidenneksen viimevuotista suuremmaksi. Lisääntynyt tavaraliikenne onkin asettanut haasteita rajan molemmin puolin. Oman lisänsä rajanylityksiin tuo turismi. Liikenteen sujuvuus on tänä vuonna parantunut merkittävästi. Venäjän viranomaiset ovat onnistuneet soveltamaan uutta lainsäädäntöä ja toimintaprosessejaan siten, ettei liikenne ole entiseen tapaan ruuhkautunut liikenteen kasvusta huolimatta.
Viime vuosien aikana on voimaperäisesti panostettu Suomen ja Venäjän välisen rajan toimivuuteen ja rajanylityspaikkojen lisäämiseen. Tärkein vireillä oleva asia on Nuijamaan rajanylityspaikan siirto. Lisäksi on sovittu Kuusamo-Suoperän rajanylityspaikan avaamisesta kansainväliselle liikenteelle. Tämän jälkeen raja-asemaverkkomme on varsin kattava. Lisäksi mainittakoon, että neuvottelut vuonna 2013 umpeutuvan Saimaan kanavan vuokrasopimuksen jatkamiseksi ovat alkaneet.
Erittäin tärkeä ajankohtainen liikennehanke on Helsingin ja Pietarin välisen nopeajunaliikenteen aloittaminen. Tällä hetkellä näyttää, että hanke toteutuisi tavoiteaikataulussa eli vuonna 2008. Kyseessä tulisi olemaan Venäjän ensimmäinen moderni kansainvälinen junayhteys. Sen mainosarvo tulee olemaan suuri. Se tuo Pietarin vieläkin lähemmäksi suomalaisia ja lisää varmasti kiinnostusta Pietaria kohtaan.
Pietarista on luontevaa siirtyä kulttuurin pariin. Kulttuuri on kansainvälisissä suhteissa alikäytetty voimavara, vaikka markkinat ovat tunnistaneet taiteen ja luovan tuotannon arvon. Myös EU pyrkii vahvistamaan kilpailukykyään kaikilla tuotantosektoreilla ja kilpailemaan esimerkiksi Yhdysvaltain kanssa sisältötuotannossa. Merkkinä siitä, että kulttuuri halutaan ottaa EU:n ja Venäjän välisessä dialogissa vakavasti, on se, että yhteistyön neljäs alue käsittelee koulutusta, tiedettä ja kulttuuria.
Suomi-Venäjä-Seura on vuosikymmenten mittaan kiitettävällä tavalla tehnyt tunnetuksi venäläistä taidetta ja taiteilijoita Suomessa ja edistänyt mm. Suomalais-venäläisen kulttuurifoorumi-toiminnan kautta yhteistyöhankkeiden syntyä.
Suhteidemme kehityksen kannalta olisi suuresti eduksi, että suomalaisten kiinnostus venäjän kieltä ja kulttuuria kohtaan saataisiin nousuun. Juuri kieli- ja kulttuuriosaamisen kapeus on yksi kriittinen tekijä suhteissamme. On huolestuttavaa, että koululaisista vain alle prosentti opiskelee venäjän kieltä. EU:n valtakielten rinnalla on tärkeää ylläpitää myös naapurimaiden kielten taitoa. Kauppa ja matkailu ovat viime vuosina lisänneet venäjää osaavien työntekijöiden tarvetta, ja kielitaidostahan on aina suurta henkilökohtaista hyötyä ja iloa. Harva asia on minua niin paljon kaduttanut kuin se, että jätin lupaavasti alkaneet venäjänkielen opintoni kesken 30 vuotta sitten.
Oma merkittävä roolinsa venäjän kielen ja kulttuurin esiinnostamisessa voisi olla Suomen venäjänkielisellä vähemmistöllä. Voisi toivoa, että heidän olemassaolonsa ja entistä näkyvämpi asemansa saisi lapsemme innostumaan venäjän kielen opiskelusta.
Ystävyysseuran rooli ja tehtävät ovat maailman muuttuessa uudistuneet, ja monipuolistuneet, minkä voi havaita Suomi-Venäjä-seurankin toimintaa tarkasteltaessa. Seurasta on tullut merkittävä palvelun- ja tiedontarjoaja Venäjään liittyvissä asioissa. Seuran järjestämillä kielikursseilla jo useampi sukupolvi on pystynyt parantamaan kielitaitoaan paikan päällä. Suomi-Venäjä-seura on pystynyt hyvin vastaamaan tietoyhteiskunnan haasteeseen ja muuttamaan vuosikymmenten varrella kertyneen asiantuntemuksensa toiminnaksi.
Hyvät kuulijat,
joukossanne on paljon niitä, jotka muistavat vielä elävästi Neuvostoliiton ja kanssakäymisen sen kanssa. Toisaalta viime vuosikymmenellä varttui uusi polvi suomalaisia, joille Neuvostoliitto on tuttu vain historiankirjojen sivuilta. He rakentavat suhteita uuteen Venäjään uteliaina ja avoimina. He ovat jo matkoillaan huomanneet Venäjän tarjoamat mahdollisuudet, mutta myös sen ongelmat ja ristiriidat. Globaalissa maailmassa ongelmista tulee kuitenkin helposti yhteisiä. On siksi tärkeää, että meillä on tietoa ja ymmärrystä naapurimaan tilanteesta. Muistettakoon, että myös Suomi on Venäjälle kiinnostava naapuri. Yhdistämällä voimavaramme ja osaamisemme voimme edistää taloudellista ja sosiaalista hyvinvointiamme ja tiivistää kansalaistemme välistä yhteistoimintaa.
