Suomi juhlii ensi vuonna satavuotista itsenäisyyttään. Juhlittavan itsenäisyyden ydin on siinä, että päätämme demokraattisessa järjestyksessä itse asioistamme.
Monet maat maailmassa voivat juhlia pitempiaikaista itsenäisyyttä, mutta harvoissa se on perustunut yhtä pitkäaikaiseen kansanvaltaan kuin Suomessa.
Suomi oli ensimmäinen maa, joka jo vuonna 1906 toteutti yleisen ja yhtäläisen ja ääni- ja vaalioikeuden sekä miehille että naisille. Vuoteen 1917 mennessä vain Norja, Tanska ja Islanti olivat valtiollisella tasolla tehneet samoin.
Suomen kansanvaltaisuus on ollut monesti koetuksella, mutta se on kestänyt niin, että sisällissodan jälkeen hyväksytty tasavaltalainen perustuslaki on keskeisiltä piirteiltään edelleen voimassa. Näin sen jälkeen, kun Suomen oikeiston kuningashaaveet romahtivat Saksan keisarikunnan luhistumiseen syksyllä 1918, mikä samalla pelasti Suomen päätymästä Saksan vasallivaltioksi.
30-luvulla fasismin nousu kaatoi Euroopassa tukuttain demokratioita, mutta Suomessa vaara torjuttiin. Suomi joutui toiseen maailmansotaan mukaan, ensin Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi ja jatkossa ajautuen Natsi-Saksan kanssasotijaksi, mutta demokratiamme kesti, toki suuresti natisten, nämäkin koettemukset.
Demokratiamme on kestänyt siksi, että se ei ole tarkoittanut ainoastaan kaikkien tasavertaista oikeutta päättää vapaissa vaaleissa kansakunnan suunnasta vaan siksi, että tämän valtiollisen kansalaisoikeuden rinnalla olemme halunneet asteittan toteuttaa ja laajentaa kansanvallan tasa-arvoperiaatteen koskemaan myös taloudellisia, sosiaalisia ja sivityksellisiä perusoikeuksia.
Sodan jälkeen olemme onnistuneet rakentamaan hyvin toimivan pohjoismaisen hyvinvointivaltion. Sen kansalaisina voimme olle ylpeitä siitä, että Suomi on jo usean vuoden ajan arvioitu maailman vähiten epäonnistuneeksi valtioksi.
Kuinka kauan tällainen suhteellinen menestys voi jatkua, on kuitenkin kysymys, joka esitetään yhä useammin tämän päivän Suomessa.
Itsenäisyys ei ole koskaan tarkoittanut täydellistä riippumattomuutta muista. Päinvastoin, itsenäisyyden edellytys on, että osaamme toimia oikealla tavalla yhdessä niin naapureiden kanssa kuin koko kansainvälisen yhteisön jäseninä. Koskaan aikaisemmin ei tällainen keskinäisriippuvuus ole ollut yhtä selvää kuin tänään.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruskysymyksistä on Suomessa kyetty päättämään laajalla yhteisymmärryksellä. Se että eduskunta on tätä osaltaan vahvistanut hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon käsittelyssä, on maalle tärkeä ja arvokas asia.
6.12. 2016
