Erkki Tuomioja
Maailman väkiluku on yli kolminkertaistanut II maailmansodan jälkeen ja se on tärkein syy siihen, että elämme nyt peruuttamattomasti keskinäisen riippuvuuden maailmassa. Rajat avautuvat ja niin pääomat, tavarat, palvelut kuin ihmisetkin liikkuvat niiden ylitse aikaisempaa helpommin ja enemmän.
Pakolaisuus suurten muuttoliikkeiden syynä on ikivanha asia, mutta pakolaisten erottaminen muista muuttoliikkeisiin osallistujista on vasta toisen maailmansodan jälkeen kv. sopimuksilla säädelty asia.
Kotimaastaan lähteneitä pakolaisia on maailmassa on tänään n. 20 miljoonaa mihin lukuun eivät vielä sisälly maansisäiset kodeistaan lähtemään joutuneet pakolaiset, joita on n 40 miljoonaa. Syyrian pakolaisia on sen kolmessa naapurimaassa jo lähes neljä miljoonaa.
Eurooppaan hakeutuvista pakolaisista valtaosa on Syyrian ohella lähtöisin Afganistanista ja Irakista. Kaikki nämä ovat sotatoimialueita. Afganistanissa ja Syyriassa on taisteltu pitkään ja myös Irakissa ISIS:n sotatoimet näyttävät vain kiihtyneen. Sotiminen sekä pakolaisten aseman jatkuva heikentyminen heitä eniten vastaanottaneissa naapurimaissa ovat perussyy määrän rajuun kasvuun
Turvapaikanhakijoissa on hyvin eritaustaista väkeä. Epäilemättä joukossa on myös rikollisia, onnenonkijoita ja huijareita, jotka on kyettävä identifioimaan ja palauttamaan. Mutta turvapaikkahakemusten tiukimmankin seulonnan jälkeen jää vähintään 60 prosenttia sellaisia ihmisiä, jotka ovat turvapaikan tarpeessa ja suojeluun oikeutettuja. Kielteisen päätöksen saaneissakin vain pieni osa on sellaisia, jotka voisivat olla minkäälaiseksi vaaraksi vastaanottajamaalle.
Pakolaiset eivät ole työperäisiä maahanmuuttajia, mutta hekin ovat ihmisiä, jotka kotoutuksen onnistuessa haluavat ja voivat antaa rakentavan panoksensa vastaanottajamaan talouden ja kehityksen vahvistamiseksi, kuten hyvin hoidetussa maahanmuuttopolitiikassa yleensä. Valtaosa pakolaisista kuitenkin toivoo voivansa palata koteihinsa ja jälleenrakentamaan maataan heti kun se on turvallisesti mahdollista.
Pakolaiskriisi on myös EUn kriisi. Raskaimman taakan Eurooppaan tulijoiden vastaanottamisesta kantaneet eteläiset EU-maat ovat jo pitkään ovat vaatineet toimia vastuun jakamiseksi, ja nyt heidän joukkoonsa ovat liittyneet mm. Saksa, Ranska ja Ruotsi. Vastustajiin ovat jääneet Itä-Euroopan maat, joista erityisesti Unkarin toimet ja asennoituminen ovat häpeäksi koko Euroopalle.
On suuri vahinko, että Suomi toissa viikolla asemoi itsensä EU:n vastuunjakosuunnitelman käsittelyssä väärään itäeurooppalaiseen ryhmään.
Kiireisin tehtävämme on kriisiin vastaaminen inhimillisellä ja pakolaisten suojelua kunnioittavalla tavalla ja sen estäminen, etteivät traagiset hukkumiset ja tukehtumiset säälittömien ihmissalakuljettajien käsissä enää jatku.
Tämä edellyttää tehokasta yhteistyötä myös pakolaisten lähtömaiden naapurien kanssa, joiden kestokyvyn rajat ovat moninkertaisesti koeteltuna Euroopan maihin verrattuna. Ajatukset kolmansiin maihin perustettavista pakolaisten vastaanottokeskuksista ja leireistä eivät ole toteutettavissa ilman näiden maiden suostumusta ja hyvää yhteistyötä niiden kanssa ja tästä EU:n rajallisesta vastaanottohalusta niille aiheutuneiden kustannusten korvaamista.
On surkeata kuunnella miten innostuneimpia ongelman palauttamisesta köyhemmille maille ovat juuri ne tahot, jotka innokkaimmin ovat vaatineet Suomen nyt toteuttaman kehitysyhteistyön ja kansainvälisen kriisinhallinnan leikkauksia.
Leirit eivät koskaan ole kenenkään koteja, vaan ankea tilapäismajoitus, joka joidenkin osalta on voinut jatkua vuosikausia. Siksi on perusteltua laajentaa myös sitä miten otamme vastaan kiintiöpakolaisia, jotka valitaan kaikkein vaikeimmassa asemassa olevista pakolaisista.
Sellaista mahdollisuutta että pakolaisia ryhdyttäisiin valikoimaan uskonnollisin tai etnisin perustein ei ole ja tällaiset puheet on torjuttava kuten mm. arkkipiispa Mäkinen on erittäin selvästi tehnyt.
Jotta ihmisten vapaa liikkuvuus yhtenä Euroopan yhdentymisen kulmakivenä voidaan säilyttää on ihmiskauppaa ylläpitävät hallitsemattomat ihmisliikkeet saatava vähenemään rajoja sulkematta. Se puolestaan edellyttää laillisten, turvallisten ja hallittujen turvapaikan hakumahdollisuuksien järjestämistä ja koko Euroopan laajuista turvapaikan tarvitsijoiden kiintiöjärjestelmää.
Tärkeintä ja samalla vaikeinta on toimia pakolaisuuden perussyiden purkamiseksi eli niiden konfliktien , sotien ja ihmisoikeusloukkausten lopettamiseksi, jotka ajavat ihmisiä pakolaisiksi.
Samalla on tiedostettava, ettei kaikkien nyt käynnissä olevien sotien lopettaminen tule muuttohalukkuutta tai pakolaisuutta lopettamaan. Parhaimmassakaan tapauksessa ei ilmastomuutoksen eteneminen tule pysähtymään niin, etteikö sekin ylläpitäisi ja lisäisi muuttopaineita, alkaen niiden pienten saarivaltioiden koko väestön uudelleensijoittamisesta, jotka valtamerien pinnannousu uhkaa kokonaan jättää alleen.
Ilmastonmuutos, edelleen jatkuva väestönkasvu ja muu keskinäisriippuvuuden lisääntyminen merkitsevät sitä, että tulevaisuuden maailmassa kaikki maailman valtiot tulevat olemaan enenevässä määrin monikulttuurisia, monietnisiä ja moniuskonnollisia.
Vaihdannan ja työnjaon lisääntyminen, johon kasvava liikkuvuus liittyy, on luonut uutta vaurautta ja hyvinvointia kaikkialla maailmassa. Rajojen sulkeminen omavaraisuutta tavoitellen vain köyhdyttää kaikkia taloudellisesti ja kulttuurisesti. Tämän ymmärtäminen on vakauden, rauhan ja koko ihmiskunnan tulevaisuuden avainkysymys.
Tässä onnistumme vain, jos sitoudumme kaikki ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistukseen. Sen keskeisiä periaatteita ihmisten tasavertaisuudesta naisten ja miesten kesken tai muiltakaan osin ei saa loukata millään kulttuurirelativismilla. Siksi vaatimus, jonka mukaan maassa on elettävä maan tavoin ei kestä, vaan oikea vaatimus on, että kaikkialla maailmassa on elettävä ihmisiksi.
Monikulttuurisuuteen sopeutuminen ei ole aina helppoa eikä ongelmatonta. Epäonnistumisista on esimerkkejä joista on opittava. Sata vuotta sitten Pohjois-Amerikkaan ja 60-luvulla Ruotsiin lähteneet suomalaiset maastamuuttajat saivat aikanaan kohdata monia ennakkoluuloja ja vaikeuksia.
Hyvin hoidettuna humanitaarinen maahanmuutto on Suomelle mahdollisuus, heikommin hoidettuna se muodostaa syrjäytymisen ja yhteiskunnan eriytymisen uhkakuvia. Jos ihmisiä ei kohdella tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisestiei ole ihme, jos kaltoin kohdeltujen joukossa, olivat he sitten maahanmuuttajia tai kantaväestöä, esiintyy myös enemmän häiriökäyttäytymistä ja rikoksia kuin paremmat edellytykset elämän hallintaan saaneiden ihmisten keskuudessa.
Eriarvoisuuden kasvu on tosiasia Suomessa. Eriarvoistuminen voi kohdentua vahvasti maahanmuuttajiin ja johtaa syrjäytymisen kierteeseen. Myös leikkausten kohteeksi joutunut vähäosaisin kantaväestö saadaan helposti suuntamaan vihansa ja pahan olonsa maahanmuuttajiin, jotka eivät ole heidän ahdinkonsa todellinen syy.
Tämä tekee erityisen haasteelliseksi sen, miten hoidamme nyt meihin kohdistuvan pakolaispaineen, eikä pakolais- ja maahanmuuttopolitiikkaa voi siksi tarkastella erillään yleisestä talous- ja yhteiskuntapolitiikasta,
Kansalaisjärjestöjen asiantuntemusta ja sitä ilahduttavan runsasta vapaaehtoista auttamishalua, jota suomalaiset ovat viime viikkoina osoittaneet, tarvitaan niin maahanmuuttopolitiikan kehittämisessä kuin arjen toiminnassa pakolaisten kotoutumiseksi.
Maahanmuuttajien ja pakolaisten kotouttamisesa voimme oppia muualla toteutetetuista hyvistä käytännöistä ja onnistumisista ja niiden kautta nähdä, millainen suunnaton etu ja rikkaus monikulttuurisuus voi olla. Suomi olisi monessa suhteessa paljon köyhempi ilman elävää kaksikielisyyttämme, argentiinalaista tangoa tai joukkuepelien tasoa nostaneita maahamme kulkeutuneita ihmisiä ja vaikutteita ja kaikkia niitä monikulttuurisuuden ilmentymiä, jotka meitä ja historiaamme ovat muokanneet.
Emme koskaan saa hyväksyä uhkaavaa, syrjivää tai väkivaltaista käyttäytymistä ketään kohtaan. Vielä suurempi vaara yhteiskunnalle kuin jotkut useimmiten reppananomaiset ilotulitteita räiskivät tai lakanoihin sonnustautuvat pikkurasistit, ovat sellaiset poliitikot jotka edelleen antavat kiemurtelevilla lausunnoillaan näille ymmärrystä ja tuulensuojaa, jopa hallitustasolla.
