Suomalaisessa asekulttuurissa om jotain pahasti vialla. Aseharrastuksen aktiivit tekisivät harrastukselle kunniaa, jos he itse sen ensimmäisena myöntäisivät. Kerta toisensa jälkeen on jouduttu toteamaan, että aseluvan sarjatultakin ampuvaan aseeseen saa liian helposti. Ja tällä kertaa havaittiin, että säädökset aseiden turvallisesta säilytyksestä ovat ilmeisen tulkinnanvaraiset.
On totta, että ase ei yksin ketään tapa, mutta tappaja saa aseen kanssa paljon enemmän tuhoa aikaan kuin ilman asetta.”Sanat voisivat olla omiani, mutta ovat tällä kertaa Helsingin Sanomien sunnuntain pääkirjoituksesta. Itse olen esittänyt juuri tällaisia näkemyksiä ensimmäisen kerran jo parikymmentä vuotta sitten, paljon ennen viime vuosien murhenäytelmiä.
On toki paljon muita ja sekä vaikuttavampia että laaja-alaisempia asioita, joihin tulee tarttua tällaisten murhenäytelmien estämiseksi. Ne eivät kuitenkaan perustele sitä, ettei samalla tartuttaisi periaatteessa hyvin nopeasti hoidettavaan aselakien tiukennukseen. Poliisiylijohdon käsittämättömän torjuva linja tähän tuskin enää edustaa poliisikunnan laajempia tuntoja.
28.5. 2012
