Kolme kokenutta ulkomaantoimittajaa Tapio Kujala, Leena Reikko ja Rauli Virtanen ovat kirjoittaneet ainakin Uutispäivä Demarissa julkaistun kirjoituksen, jossa valittavat Lähi-idän suomalaisen seurannan vähäisyyttä ja etäisyyttä yleensä ja erityisesti sitä, että Yleisradiolla ei ole aikoihin enää ollut omaa kirjeenvaihtajaa alueella. Kun muunkin suomalaismedian Lähi-itä seuranta on enimmäkseen angloamerikkalaisten kansainvälisten uutispalvelujen varassa, on seurauksena yksipuolinen tulkinnallinen valikoivuus, jossa ruohonjuuritason seuranta on vähäistä. Kuitenkin tämä kuuluisi juuri julkisen palvelun yleisradiotoiminnan tehtäviin.
Kirjoittajat ovat oikealla asialla, myös siinä kun toteavat, että olisi hyvä jos studioissa olisi muitakin kommentaattoreita kuin sotilaita. On surkuteltavaa, jos kolmen A:n luokituksellaan ylpeilevän vauraan Suomen kansainvälisten tapahtumien seuranta kapenee kotimaisten säästötarpeiden paineessa.
Samankaltainen tilanne on toki hallinnossakin. Ulkoasiainministeriö joutuu lähivuosina sulkemaan nykyisten kehysraamien mukaan toimiessaan jopa toistakymmentä ulkomaanedustuston toimipistettä aikana, jolloin ulkoasiainhallinnon palveluihin kohdistuu niin entistä laajemmin matkaavien suomalaisten kuin kansainvälistyvien suomalaisyritysten ja muiden toimijoiden taholta jatkuvasti kasvavia odotuksia. Suomelle merkityksettömiä maita ei nykymaailmassa ole, ei ainakaan jos haluamme täysimääräisesti täyttää paikkamme Euroopan Unionin päätöksenteossa, jossa pitää olla valmius ottamaan kantaa kirjaimellisesti kaiken maailman asioihin.
Toki myös ulkoministerön toimintoja voidana ja pitää tehostaa. Lähetystöyhteistyöllä pohjoismaiden kesken on edelleen paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia, joihin tarttumalla pohjoismaat voisivat voimavarojaan yhdistämällä ylläpitää edustautumistaan ja tärkeää tiedonsaantiaan laajemmin kuin vain omin säästöpaineissa vähenevin resurssein.
18.10. 2011
