Vapaus Valita Toisin -tapahtuma lauantaina Paasitornissa oli hyvä ja keskusteleva tilaisuus, vaikka väkeä olisi toki enemmänkin mukaan mahtunut. Avaussanoissani palautin mieleen liikkeen perustamisjulistuksen ja ensimmäisen tapahtuman teemat: hyvinvointivaltion nousu ja tuho, globalisaatio haltuun, ilmasto-oikeudenmukaisuus ja luonnonvarojen kestävä käyttö sekä demokratian kriisistä aitoon vaikuttamiseen. On yhtäältä hyvin selvää, ettei mitään ratkaisevaa minkään näihin neljään teemaan liittyvän kielteisen kehityksen konkreettiseksi kääntämiseksi parempaan suuntaan ole tapahtunut. Toisaalta voimme väittää, että kaikki nämä teemat ovat nousseet vahvemmin politiikan ja yhteiskunnallisen keskustelun agendalle, niin Suomessa kuin kansainvälisesti.
Huhtikuun jytkyvaalituloksen takaa voidaan osoittaa moniakin tekijöitä. Yleisimmin on selitykseksi tarjottu Eurooppaa, maahanmuuttoa ja eriarvoistumista. Näistä tärkeimmäksi nousee ihmisten reaktio parikymmentä vuotta jatkuneeseen eriarvoistumiskehitykseen. Sen voi kiteyttää toteamukseen, että luokkayhteiskunta tekee Suomeen paluuta. Tästä uudesta luokkayhteiskunnasta puuttuvat kuitenkin heikommassa asemassa oleville toivoa paremmasta antanut yhteisöllisyys ja vahvat yhteiskunnalliset liikkeet, joiden kautta tiedettiin, että tulevaisuus voidaan muuttaa paremmaksi.
Tällaisessa tilanteessa tyytymättömiin vetoavat sellaisetkin liikkeet, jotka eivät ole olleet osallisia vallankäytössä ja voivat sen vuoksi vapaasti voivotella vääryyksiä ja vaatia oikeutta, esittämättä kuitenkaan ainuttakaan todellista ratkaisua vaan sysäämällä syyn usein vain erilaisille osattomille syntipukeille.
Ratkaisu ei ole ovien ja ikkunoiden sulkeminen maailmalle. Nykyisessä 7 mrdn ihmisen asuttamassa maailmassa eivät enää riitä kansalliset ratkaisut, joiden kautta olemme rakentaneet edelleen edukseen erottautuvaa, vaikkakin huolestuttavasti heikkenevää pohjoismaisen mallin mukaista hyvinvointivaltiota, vaan on pakko suuntautua vahvaan kansainväliseen yhteistyöhön, joka on edellytys sille että globalisaatio saadaan hallintaan.
Vaalien jälkeen Suomi sai pitkien neuvottelujen jälkeen poikkeuksellisen laajapohjaisen hallituksen. Kun hallitusohjelmaa lukee on siinä pitkiä osioita jotka sellaisenaan voisivat olla VVT:n piirissä kirjoitettuja. Konkreettisin asia on varmasti se, että uusi hallitus toteuttaa Ei riitä-kampanjan vaatimuksen jälkeenjääneen perusturvan nostamisesta jo eduskunnalle annetussa ensi vuoden budjetissa.
Hallitusohjelmassa on myös selvä kirjaus eriarvoisuuden kasvun pysäyttämisestä. Vaikka tavoite on kirkas, on vähemmän selvää johtavatko hallitusohjelmassa mainitut keinot tähän tulokseen. Kuitenkin ensi vuoden budjetti kokonaisuudessaan veroratkaisuineen merkitsee ainakin pientä tuloerojen kaventumista.
Tämän täytyy kuitenkin jatkua ja vahvistua, sillä eriarvoistumisen kääntäminen paremman tasa-arvon suuntaan on se asia, jonka onnistuminen tai epäonnistuminen ratkaisee syystäkin ainakin useimpien hallituspuolueiden menestyksen seuraavissa vaaleissa.
Sitä, käykö näin vai ei, eivät Vapaus Valita Toisin-verkostossa toimivat kuitenkaan halua jättää sen enempää Herran kuin hallitusherrojen haltuun. Vaikka suurin osa mukana olevista on ja pysyy poliittisesti järjestäytyneinä ja haluaa edelleen täysimääräisesti käyttää niitä vaikuttamisen keinoja, joita perinteinen poliittinen osallistuminen tarjoaa, eivät he tyydy vain tähän.
Demokratia ja muutos edellyttävät vahvaa kansalaistoimintaa, osallistumista ja sekä tunteeseen että tietoon perustuvaa tietoisuuden kasvattamista, joka voi ja jonka pitää kanavoitua lukemattomilla eri tavoilla katukampanjoinnista mielipidekirjoituksiin, seminaareista vetoomuksiin, vaihtoehtojen vaatimisesta niiden esittämiseen, äänestämistä ja ehdolle asettumistakaan unohtamatta.
VVT ja sen kaltainen kansalaistoiminta haluaa palauttaa luottamuksen yhdessä toimimisen tuomaan muutoksen mahdollisuuteen ja siihen, että ihmiset eivät ole vain sen enempää markkinavoimien, mediamanipuloijien kuin poliittisten toimijoiden objekteja vaan täysivaltaisia muutoksen ja politiikan subjekteja.
VVT:n koolle kutsuneessa julistuksessa todettiin keväällä 2009, että: ”Vastuu yhteiskunnan nykytilasta sekä tulevaisuudesta on meillä kaikilla yhteisesti. Meitä kaikkia tarvitaan päätöksenteon suunnan muuttamiseksi. Tämän tiedostaminen on muutoksen alku. Muutosta ei tapahdu, jos me emme tee sitä yhdessä.” Tätä toivoa yritettiin tänäänkin vahvistaa Paasitornissa.
5.11. 2011
