Paluuni uusiin entisiin tehtäviin on sujunut pehmeästi ja joustavasti ja toistaiseksi kotimaassa. Välttämättömiä matkoja ei ole vielä pariin viikkoon edessä. Kun Suomen toimintaympäristö on poikkeuksellisen vakaa on kaikissa neljässä naapurimaassamme edelleen samat ulkoministerit, joiden kanssa olin yhteistyössä jo edellisellä kerralla, eikä pikaisiin esittäytymismatkoihin ole ollut siten tarvetta. Kaikkien kanssa olen ollut heti puhelinkontaktissa ja pannut myös erillistapaamiset vireille. Puhelinkeskusteluja on ollut isommankin kollegajoukon kanssa, ml. Washingtonista soittaneen Hillary Clintonin.
Edessä oleva asialista on tunnettu, ja valitettavan pysyvä lähi-idän osalta. Lähi-idän rauhanprosessin paimentamista varten perustettu kvartetti – YK, EU, USA ja Venäjä – kokoontuu muutaman viikon päästä ja toivottavasti on valmis tarttumaan niihin vipuihin, joita on väännettävä ennenkuin osapuolet palaavat suoriin neuvotteluihin. Palestiinalaiset valmistautuvat kohottamaan statustaan YK:ssa, mikä on legitiimi ja ymmärrettävä tavoite, mutta toivottavasti toteutuu osana paluuta todellisiin rauhanneuvotteluihin.
Suurimmat välittömät huolet koko hallituksella liittyvät velkaantuneiden euromaiden kriisiin ja Kreikkaan, jonka väistämätön velkojen järjestely lähestyy. Ajan ostaminen on siten perusteltua vain, jos se palvelee tulevan tilanteen parempaa hallitsemista, kohtuullisen sijoittajavastuun toteutumista ja pahimpien seurausten torjuntaa. Näitä seurauksia on jo ehditty näyttävästi synkistellä. Pessimistisestä perusluonteestani huolimatta en kuitenkaan pidä pahimpien lamaskenaarioiden toteutumista väistämättömänä, vaan tästä voidaan parhaimmassa tapauksessa saada aikaiseksi myös koko Euroopan vakautta ja kasvua jo vähän pidemmällä aikavälillä palveleva uusi avaus. Suomen osallistumisen osalta keskeiset linjaukset on jo tehty ja niiden mukaan edetään edelleen niin, ettei vakuudettomia lisävastuita enää oteta.
Vähälle huomiolle on jäänyt komission ensimmäinen euromaiden talouspoliitiinen ohjausharjoitus, joka monien hätäisenä pitämässä prosessissa ajettiin lävitse. Suomen osalta komission suositukset eivät ole nytkään ongelmallisia, mutta eivät myöskään tuo mitään uutta. Paras mitä niistä voi sanoa on, etteivät ne sisällä mahdottomia esityksiä. Sellaisia voi kuitenkin olla jatkossa odotettavissa tältäkin uusliberalistisen talousortodoksian pesältä. Nythän jo Saksaa ja Ranskaa kehotettiin kehittämään verojärjestelmäänsä vähemmän progressiiviseen ja tasaverotusta lisäävään suuntaan.
28.6. 2011
