Cancunin ilmastokokous on uutisoitu jonkunasteisena menestyksenä. Se kertoo lähinnä ennakko-odotusten huomattavasta devalvoitumisesta vuoden takaiseen Kööpenhaminan kokoukseen nähden, sillä edelleen jäätiin kauas siitä mihin jo Kööpenhaminan valmisteluissa tähdättiin. Paras tulos Cancunista onkin se, että neuvotteluformaatti toimii jotenkin ja että suurten toimijoiden – USA, Kiina, Intia, EU, kehitysmaat – kesken näyttäisi olevan aikaisempaa laajempi yhteisymmärrys siitä, että kaikkien on ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi oltava mukana talkoissa ja että tavoitteena on pysäyttää ilmaston lämpeneminen kahteen asteeseen. Valitettavasti paperinen periaatteellinen yhteisymmärrys ei riitä, sillä jo pahasti myöhässä olevat käytännön toimet puuttuvat edelleen. Ja vaikka lupaukset pantaisiin heti toimeen, on ilmastomuutoksen pysäyttäminen kahteen asteeseen jo tosiassa mahdotonta. Iso osa kehitysmaille luvatusta 100 miljardin dollarin ilmastorahastosta tulee menemään pelkästään sopeutumistoimiin ja niiden vahinkojen korjaamiseen, joita ilmastomuutos joka tapauksessa aiheuttaa, niin että päästömäärien rajoittamiseen jää lopulta vielä aika vaatimaton rahasumma – eihän koko summa ole edes yhtä paljon kun euromaat panivat Kreikan pelastamispakettiin.
12.12. 2010
