Brasiliassa valmistaudutaan lokakuussa pidettäviin presidentinvaaleihin. Suosittu presidentti Luiz Ignacio Lula da Silva ei enää voi asettua ehdokkaaksi kolmannelle kaudelle. Kun brasilialaiset haluavat hänen politiikkansa kuitenkin jatkuvan on se tehnyt alun perin verrattain tuntemattomasta Lulan ja hänen työväenpuolueensa PT:n ehdokkaasta Dilma Rousseffista selvän ennakkosuosikin. Brasilian tulonjako on yksi maailman epätasaisimmista. Lulan kahdeksanvuotisen presidenttikauden aikana tuloerot ovat kuitenkin kaventuneet ja köyhyysrajan alle jäävän väestön osuus puolittunut. Maan talouden hyvää kehitystä ovat avittaneet uudet öljylöydöt, joiden ansiosta öljyn osuus maan BKT:ssa on noussut jo 12 prosenttiin. Tällainen rikastuminen voi usein houkuttaa johtajia kestämättömään populistiseen politiikkaan, mutta Lulan Brasilia ei sellaiseen ole sortunut ja maan politiikassa on yhdistynyt onnistuneella tavalla makrotalouden vakaus, matala inflaatio, investoinnit infrastruktuuriin ja koulutukseen sekä johdonmukainen köyhintä väestöä hyödyttänyt sosiaalinen politiikka. Brasilian haasteet ovat edelleen mittavia. Demokratia ei ole historiallisesti vielä kovin vankalla pohjalla ja 70-luvulla maassa oli yksi maanosan raaimmista sotilasdiktatuureista. Huolimatta Lulan hyvistä aikeista ei sademetsien tuhoamista ole saatu kokonaan pysäytetyksi. Köyhyyden ja eriarvoisuuden ohella väkivalta, rikollisuus ja korruptio vaivaavat vakavasti, eikä PT:kään ole kokonaan säästynyt korruptioskandaaleilta. Ne osaltaan vaikuttivat siihen, että PT päätyi asettamaan verrattain tuntemattoman ja kokemattoman, mutta ryvettymättömän Roussefin ehdokkaakseen, kun moni ennakkosuosikki sotkeutui sopimattomuuksiin. Lähes 200 miljoonaan asukkaan Brasilia on sekä väestömäärältään että pinta-alaltaan viidenneksi suurin maa maailmassa. Ensimmäistä kertaa historiassa siitä on myös tullut globaalivaikuttaja muussakin kuin jalkapallossa yhtenä ns. BRIC-ryhmän – Brazil, Russia, India, China – maista. Ryhmittymä sinänsä on vain nimike ilman, että näitä maita poliittisesti tai taloudellisesti yhdistää kovin iso joukko asioita, mutta kertoo siitä, että vanhojen teollisuusmaiden rinnalla myös suurimmat ja nopeasti kehittyvät kehitysmaat ovat saaneet sananvaltaa kansainvälisissä prosesseissa. Erityisesti Brasilian ja Intian nousu on herättänyt Suomessakin outoja reaktioita, joissa näiden maiden pyrkimykset on haluttu maalata jotenkin muiden pienempien kehitysmaiden intressien kanssa ristiriitaisina. Mutta silloin kun kehitysmaiden kauppahelpotuksia vastustetaan sillä perusteella, että niistä pääsevät eniten hyötymään Brasilian ja Intian kaltaiset maat, on kyse puhtaasti protektionistisesta verukkeesta.15.10.2010
15.10.2010
