Kriisipäätöksenteossa tuntuu olevan sääntö, että mitä suurempi rahasumma sen suurempi kiire sen päättämiseen, sitäkin lyhyemmillä ja pintapuolisemmilla perusteluilla. Kun tämä koskee jo kotimaista päätöksentekoa ja satoja miljoonia, niin Euroopan Unionissa se pätee miljardeihin. EU:n valtiovarainministerien ECOFIN neuvosto kokoontuu tänään iltapäivällä Brysseliin päättämään taas uudesta komissiossa parhaillaan kuumeisen kiireisesti valmisteltavasta mahdollisesta miljardipaketista, josta useimpien jäsenmaiden kokoukseen menevillä ministereillä ei ole yksityiskohtaista tietoa ennen kokouksen alkua.
Jos monet hallitukset ovat ulkoavaruudessa sen suhteen mitä tapahtuu ja mitä valmistellaan, niin sitäkin etäämmällä ovat EU-maiden parlamentit. Suomessa eduskunnan suuren valiokunnan oli kuitenkin mahdollista hallituksen antaman, sen itsensäkin käytettävissä olevan niukan tiedon pohjalta eilen kirjallisessa yhteydenpidossa hyväksyä lausuma, jonka mukaan ”valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan välttämättömyydestä ryhtyä kaikkiin tarvittaviin käytännön toimenpiteisiin rahoitusvakauden turvaamiseksi euroalueella ja koko unionissa. Valiokunta toteaa kuitenkin, että Suomen sekä hallituksen että eduskunnan kannanmuodostus perustuu toistaiseksi epätäydelliselle tiedolle sekä epävarmoille oletuksille. Valiokunta edellyttää, että sille toimitetaan tiedoksi komission ehdotus välittömästi, kun valtioneuvosto on sen saanut sekä että ministeri informoi valiokuntaa neuvottelujen edistymisestä noudattaen samaa menettelyä, kuin tähänkin asti. Valiokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvosto myös esittää arvionsa ehdotuksen aiheuttamista taloudellisista vastuista Suomelle. Valiokunnalla on valmius jäsentensä informoimiseen ja niiden kantojen kuulemiseen kuluvan viikonlopun aikana.”
”Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että unionin on poikkeustilanteissakin kyettävä perussopimusten määräysten mukaiseen sekä kaikkien jäsenvaltioiden tasa-arvoisuutta kunnioittavaan päätöksentekoon siten, että jäsenvaltioiden kannanmuodostus voi tapahtua niiden valtiosääntöjen edellyttämässä, demokraattisessa järjestyksessä. Valiokunta arvostaa valtioneuvoston menettelyä tässä suhteessa.”
Hätä ei lue lakia ja siihen on ollut tässäkin alistuminen. Perjantai-iltana kokoontuneet euroalueen hallitusten päämiehet olivat melkoisessa paniikissa ja harsivat kasaan korkealentoisen julistuksen tulevista toimista siinä toivossa, että se konkretian ja sitovuuden puutteessa riittäisi rauhoittamaan maanantaina kokoontuvat markkinavoimat. Kun sitten katsotaan tulevaisuuteen ja etsitään tapoja, jolla tällaisten paniikkitilanteiden toistuminen voitaisiin estää, ovat EU-maiden julkisen talouden vakautta koskevat toimet tietenkin keskeisiä. Yhtä tärkeätä on kuitenkin päästä kuromaan umpeen sitä kasvavaa kuilua, joka erottaa työhön, osaamiseen ja yrittämiseen perustuvan reaalitalouden omassa hallitsemattomassa kvartaalispekulaation maailmassaan toimivasta finanssitaloudesta. Se tarkoittaa mm. rahoitusmarkkinoiden tiukkaa valvontaa ja ohjausta, riskikasautumien synnyn ennaltehkäisyä sekä spekulatiivisen finanssirahoituksen hillitsemistä finanssitransaktioveron kaltaisilla toimilla.
Nyt kehitettyjen pelastuspakettien suurin heikkous on siinä, että ne ruokkivat markkinatalouden moraalikatoa – jossa riskinottajat ja sijoittajat eivät enää vastaa itse riskeistä niiden realisoituessa – ja ovat muuttaneet sen suoranaiseksi moraalituhoksi. Sellaista kvasimarkkinataloutta, jossa voitot ovat yksityisiä mutta tappiot sosialisoituja, ei enää saa jatkaa.
9.5. 2010
