Helsingin Sanomien päätoimittajan vaihdos on tuonut mukanaan lehden linjaan selvän käänteen oikealle ja lehden perinteinen, parhaimmillaan sosiaalistakin sävyä saanut liberalismi on vaihtumassa uusliberalismiin. Sitä kuvaa erinomaisesti päätoimittaja Mikael Pentikäisen tämän päivän lehteen kirjoittama markkinvoimien ylistyslaulu. Pentikäinen hehkuttaa, miten ”markkinavoimista on tullut vallan todellinen vahtikoira”.
Mutta kysehän ei ole vallan vahtimisesta, vaan vallan käyttämisestä. Markkinavoimat toimivat anonyymeinä, mutta edustavat omistavan luokan intressejä ja valtaa, joka varallisuuden kasaantuessa on yhä pahempi uhka demokratialle. Kun Pentikäinen kirjoittaa välttämättömyydestä saavuttaa markkinavoimien luottamus tarkoittaa se sitä, että rahanvalta korvaa kansanvallan. Ja kun Pentikäinen kirjoittaa markkinavoimien vipuvaikutuksesta, hän ei tarkoita sitä miten finanssimarkkinoiden säätelemättömyys on johtanut siihen, että markkinavaltaa käyttävät operaattorit voivat moninkertaistaa vaikutuksensa vipurahastojen ja muiden johdannaisten kautta. Siten markkinavoimien antamilla epäluottamuslauseilla on usein enintään hyvin etäinen yhteys reaalitalouteen.
Pentikäisen yksinkertaista uusliberalistista maailmankuvaa heijastaa myös se, miten hän käsittää julkisen talouden alijäämän olevan aina ja kaikissa oloissa ongelma ja merkki yli varojen elämisestä. Sitä se epäilemättä on Kreikassa ja muuallakin Etelä-Euroopassa, mutta ei niissä maissa, joissa harjoitetaan vastuullista vakaaseen kasvuun ja kaikkien voimavarojen tehokkaaseen käyttöön pyrkivää suhdannepolitiikkaa. Sitä paitsi epäterve tasapainottomuus ei suinkaan johdu aina liiallisista menoista, vaan myös yrityksiä ja suurituloisia hemmottelevista veronalennuksista.
Pentikäinen kirjoittaa myös miten media on markkinavoimien rinnalla kovin säyseä ja hampaaton vallan vahti. Tämä on valitettavan totta niiden tiedotusvälineiden osalta, jotka heittäytyvät läähättäen selälleen markkinavoimien edessä ja odottavat niiden rapsuttavan masuaan.
16.5. 2010
