Runsaan viikon kestänyt satamalakko kuumensi tunteita sangen laajalla rintamalla. Sopimus ei syntynyt yhtään liian aikaisin, sillä jatkuessaan lakko olisi tuonut suuria vaurioita – enkä tarkoita vain metsäteollisuuden liioiteltuja menetyksiä. Myös tässä laihakin sopu on parempi kuin lihava riita. Periaatteessa voin hyvin ymmärtää satamatyöntekijöiden vaatimuksia paremmasta muutosturvasta. Vaikka liittojen aktiivisuus asiassa on tarpeen ja perusteltua, on myös kysymys asiasta joka voidaan vain vähäisessä määrin ratkaista liitto- ja alakohtaisilla sopimisella, kuten lakon lopettamissopimuskin osoitti.
Konflikti käynnisti jälleen kerran keskustelua lakko-oikeuden rajoittamisesta. Tällaiset demokraattisen ja vapaan yhteiskunnan perusoikeuksiin puuttumista tarkoittavat puheet on syytä lopettaa heti alkuunsa. Siitä että keskustelu varmasti jatkuu pitää kuitenkin huolen ahtaajien mielenosoitusulosmarssi vain viisi päivää työrauhan palauttamisen jälkeen. Lakko-oikeuden puolustaminen ei kuitenkaan voi tarkoittaa kieltäytymistä keskustelemasta työelämän neuvottelujärjestelmän pelisääntöjen kehittämistestä. Siihen on ilmeinen tarve, eikä se suinkaan johdu vain työntekijöpuolen käyttäytymisestä. Suomi on vaarassa hukata taas yhden tärkeän menestystekijänsä eli hyvin toimivan työmarkkinaosapuolten yhteistyön.
26.3. 2010
