Pohjoismaiden neuvosto kokoontuu Tukholmassa, tavanomaisin muodoin. Monet ovat sitä mieltä, että paljoista poruista jää vähän villoja. Se on tavallaan seuraus siitä, että pohjoismaisen yhteistyön saavutukset ovat jo niin vakiintuneita, ettei pyörää tarvitse joka kokouksessa keksiä uudelleen. Tästä ei vielä seuraa, että neuvosto olisi käynyt tarpeettomaksi. PN:n proseduurit, joista turha pönäkkyys on vuosien varrella karsiutunut, kokoavat säännöllisesti pohjoismaisia poliitikkoja ja virkamiehiä yhteen, millä on oma itseisarvonsa. On tärkeää, että pohjoismaiset johtajat tuntevat toisensa ja voivat luontevasti ja epämuodollisesti pitää yhteyttä. Tällä on merkitystä esim. sille miten pohjoismaat voivat vaikuttaa EU:n päätöksentekoon. Tämä koetaan neuvostossa niin tärkeäksi, että aina silloin tällöin nostetaan esille myös epärealistisia ajatuksia, että PN voisi toimia jonkinlaisena pohjoismaiden EU-politiikan koordinaattorina. Päätöksiin ja dramaattisiin erimielisyyksiin liittyvien uutisten puuttuessa PN jää ymmärrettävästi sitä itseään harmittavaan tiedotuspimentoon. PN:n kokoukset tarjovat kuitenkin profiloitumismahdollisuuksia muillekin, joita ruotsalainen historioitsija Gunnar Wetterberg osasi käyttää julkaistessaan eilisessä tiistain Dagens Nyheterissä artikkelin, jossa esitti uutta valtiollista unionia pohjoismaiden kesken. Suomestakin soiteltiin ja pyydettiin kommenttia. Pohjolan unionille olisi aikanaan ollut vahva tarve ja tilaus. Keskiaikainen Kalmarin unioni oli ennenaikainen ja hajosi mahdottomuutensa. Sittemmin niissä tilanteissa, joissa valtiollisesti yhtenäistä Pohjolaa 1900-luvulla olisi tarvittu, tappoivat sekä Pohjolan sisäiset että ulkoiset vastavoimat sen jo kohtuunsa. Vielä 30–40 vuotta sitten, jolloin Euroopan yhdentyminen ei ollut edennyt niin pitkälle kuin tänään, olisi ajatuksella ollut mahdollisuutensa. Kun Nordek-suunnitelma silloin kariutui, ei se enää ollut viimeisin vaan viimeinen menetetty mahdollisuus. Tuskinpa Wetterbergkään unioni-ajatustaan ihan tosissaan esitti. Ehkä se oli hänen tapansa kiinnittää huomiota siihen, kuinka luonnollista ja tarpeellista pohjoismainen yhteistyö edelleen on, myös ja nimenomaan globalisoituvassa maailmassa, ja sellaisena tervetullut. 28.10. 2009
28.10.2009
