Olin Berliinissä Institute for Cultural Diplomacyn (ICD ) järjestämässä symposiumissa puhumassa otsikosta The Role of Soft Power in EU Common Foreign Policy . Tällainen tilaisuus oli ainakin puhujalle hyödyllinen, kun joutui taas perusteellisemmin ja analyyttisemmin paneutumaan tärkeisiin kysymyksiin. Esitystäni seuranneessa keskustelussa tunnustin, etten ollut aiemmin pysähtynyt pohtimaan sitä, mitä ns. hard power ja ns. soft power oikein ovat. Mutta vielä tärkeämpää kuin tietää mitä näillä tarkoitetaan on ymmärtää mitkä ovat kaikenlaisen voimankäytön rajat ja mahdollisuudet ja mihin ja milloin erilaista voimaa on välttämätöntä ja hyväksyttävää käyttää. Siksi Berliinin tilaisuudessa puhuttiin paljon myös arvoista. Kun kulttuuridiplomatian tarkoituksena on ICD:n käyttämän määritelmän mukaan ”ajatusten, tiedon, arvojen, uskomusten, perinteiden ja muiden kulttuuriin luettavian asioiden vaihdanta tarkoituksena vahvistaa keskinäistä ymmärrystä” pidin tärkeänä korostaa sitä, että ymmmärryksen täytyy myös johtaa sopimiseen yhteisistä globaalihallinnan pelisäännöistä, jollaiset ovat jo kohta seitsemän miljardin ihmisen asuttamassa maailmassa käyneet täysin välttämättömiksi. Halusin myös korostaa sitä, että ymmärtämiselläkin on rajansa ja että se ei saa johtaa sellaiseen kulttuuriseen relativismiin, jonka suojassa ihmisoikeuksien rikkominen olisi sallittua. Se että ymmärrämme miksi jotkut ajautuvat itsemurhapommittajiksi tai miksi toiset ajavat muita kodittomiksi uskoen olevansa Jumalan valittu kansa ei saa johtaa näiden tekojen minkäänasteiseen hyväksymiseen. 31.7. 2009
31.7.2009
