Edward Kennedyn lähtökohdat nousta yhdeksi maansa historian arvostetuimmaksi liberaaliksi johtajaksi – mikä amerikkalaisessa kielessä tarkoittaa vasemmistolaista – eivät olleet hyvät. Kennedyn klaania ei vielä viisikymmentä vuotta sitten liitetty liberalismiin USA:ssa, isä Joseph oli mahdollisesti osin kyseenalaisin keinoin omaisuutensa koonut oikeistolainen demokraatti, jonka mielestä Yhdysvaltain ei tullut liittyä sotaan natsismia vastaan, myös poika Johnia pidettiin ennemmin puolueensa oikeistoon kuin vasemmistoon kuuluvana, ja Robert loi alunperin uransa kovanaamaisena rikostutkijana. Kunnianhimoisen isän suunnitelmissa vanhimmasta pojasta, sodassa kaatuneesta Joe Jr:sta piti tulla perheen ensimmäinen presidentti, eikä klaanin pahnanpohjimmaiselle ja opintomenestykseltään keskinkertaiselle Teddylle oikein ollut roolia.
Ajan haasteissa John F. Kennedystä muokkaantui toisenlainen presidentti kuin mitä olisi voitu ennakoida, ja vielä enemmän muutos koski Bobbya, joka ennen murhaansa 1968 oli noussut Vietnamin sotaa vastustaneen, yhteiskunnan epäoikeudenmnukaisuuksiin ja rotusortoon reagoineen uuden sukupolven toivoksi, joka oli joutunut ja osannut tarkistaa monia aiempia käsityksiään.
Kun Ted Kennedy 30-vuotiaana valittiin ensimmäisen kerran Massachusetsista senaattoriksi se vaati sekä suvun rahoja että presidentti Johnin ja oikeusministeri Robertin vahvaa vetoapua. Vahvojen veljiensä varjosta hän vapautui vasta molempien traagisten salamurhien jälkeen, eikä ihan heti silloinkaan. Nuoren naisen hengen vienyt Chappaquiddickin onnettomuus tuhosi hänen presidenttihaaveensa. Mutta vähitellen omaksi itsenäiseksi toimijaksi vapautuneesta Kennedystä kehkeytyi 47 vuotta keskeytymättömänä jatkuneen senaattiuran aikana, ehkä monien yllätykseksi, maansa arvostetuin ja aikaansaavin liberaali lainsäätäjä.
Edward Kennedyn tuki Barack Obamalle presidentinvaalissa oli tärkeä, ja presidentin kunnianhimoisille ja perustelluille terveydenhuollon uudistussuunnitelmille avainkysymys. Kennedyn kuolema voi pahimmllaan olla myös paha takaisku uudistuksen läpimenomahdollisuuksille.
30.8. 2009
